From Wikipedia, the free encyclopedia
Antonio Tusseau (s. 19. toukokuuta 1991) on ranskalainen karateka. Hän on Kyokushinin viisinkertainen Euroopan-mestari ja 8-kertainen Ranskan mestari. Tusseau on myös MM-hopeamitalisti Kyuokushinin joukkueturnauksessa.
| Antonio Tusseau | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. toukokuuta 1991 |
| Kansalaisuus |
 Ranska |
| Kyokushin-ottelija | |
| Aktiivisena | 2008– |
| Pituus | 184 cm[1] |
| Paino | 83–94 kg[1] |
| Painoluokka |
raskassarja (2017–2020) keskisarja (2009–2017) superraskassarja (2022–) |
| Kätisyys | oikea |
| Seura(t) | ACBB |
| Vyöarvo | 2. dan |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Ranska | |||
| Miesten kyokushin karate | |||
| World Team | |||
 Hopeaa | Katowice 2024 | avoin | |
| EM-kilpailut | |||
 Kultaa | Varna 2014 | -80 kg | |
| Kultaa | Lyon 2017 | -90 kg | |
| Kultaa | Varna 2022 | +90 kg | |
| Kultaa | Wroclaw 2023 | +90 kg | |
| Kultaa | Varna 2024 | +90 kg | |
 Pronssia | Wroclaw 2019 | -90 kg | |
| All American Open | |||
| Kultaa | New York 2017 | avoin | |
| Kultaa | New York 2019 | avoin | |
| Pronssia | New York 2016 | avoin | |
| Ranskan cup | |||
| Kultaa | Pariisi 2013 | -80 kg | |
| Kultaa | Pariisi 2014 | -80 kg | |
| Kultaa | Pariisi 2016 | -80 kg | |
| Kultaa | Pariisi 2017 | -80 kg | |
| Kultaa | Pariisi 2018 | -90 kg | |
| Kultaa | Pariisi 2019 | -90 kg | |
| Kultaa | Pariisi 2020 | -90 kg | |
| Kultaa | Pariisi 2023 | +90 kg | |
| Pronssia | Pariisi 2010 | -80 kg | |
| Pronssia | Pariisi 2011 | -80 kg | |
| Pronssia | Pariisi 2012 | -80 kg | |
| Bayeux Open | |||
| Kultaa | Bayeux 2009 | -80 kg | |
| Saksan Open | |||
| Kultaa | 2011 | -80 kg | |
| Nuorten kyokushin | |||
| Ranskan Cup | |||
| Kultaa | Pariisi 2008 | +70 kg | |
| Kultaa | Pariisi 2009 | +70 kg | |
Tusseau saavutti Ranskan nuorten mestaruuden peräkkäisinä vuosina 2008 ja 2009 voitettuaan Ranskan Cupin loppuottelussa ensin Mehdi Trallahin[2] ja toisena vuotena Emmanuel Moutonin.[3]
Tusseau saavutti joulukuussa 2009 Bayeux Openin mestaruuden voitettuaan loppuottelussa seurakaverinsa Romain Villeneuven.[4]
Tusseau saavutti pronssia Ranskan cupissa helmikuussa 2010[5] ja 2011.[6] Saman vuoden toukokuussa hän eteni kahdeksan parhaan joukkoon vuoden 2011 EM-kilpailuissa.[7] Lokakuussa Tusseau voitti Saksan Openin. Hän voitti loppuottelun yhden jatkoerän jälkeen.[7]
2012 Tusseau sijoittui helmikuussa Ranskan cupissa kolmanneksi. Hän muun muassa voitti avausottelunsa tyrmäyksellä.[8] Toukokuussa hän sijoittui jälleen kahdeksan parhaan joukkoon EM-kilpailuissa.[7]
Helmikuussa 2013 Tusseau otteli näytösottelussa Sota Nakanoa vastaan Bercyssa, jonka hän voitti Ipponilla.[7] Seuraavaksi Tusseau otteli Pariisissa Ranskan cupissa, jossa hän voitti ensimmäisen kerran mestaruuden sijoituttuaan sitä ennen parhaimmillaan kolmanneksi.[9] Toukokuussa hän otteli EM-kilpailuissa Kiovassa, jossa Tusseaun putosi jatkosta avauskierroksella Oganes Bakoyanille.[10]
Helmikuussa 2014 Tusseau aloitti vuoden voittamalla uransa toisen kerran Ranskan cupin keskisarjassa, kun hänen vastustajansa Guillaume Gründler joutui jättämään loppuottelun väliin.[11][12] Toukokuussa Tusseau voitti ensimmäisen Euroopan mestaruutensa Varnassa. Hän voitti keskisarjan loppuottelussa Andrej Zubarevin.
Syyskuussa 2015 Tusseau oli osana ystävyysottelua Ranskan ja Serbian välillä. Tapahtumassa käytiin yhteensä seitsemän ottelua, joista Ranska voitti kuusi. Myös Tusseau voitti oman ottelunsa tuomariäänin.[13]
Helmikuussa 2016 Tusseau saavutti Ranskan mestaruuden voitettuaan Yahya Sededin loppuottelussa.[14] Toukokuussa hän oli mukana EM-kilpailuissa Varnassa, mutta jäi ilman menestystä. Tusseau putosi jatkosta toisella kierroksella hävittyään tuomariäänin.[15] Kesäkuussa Tusseau sijoittui kolmanneksi avoimessa painoluokassa käydyssä All American Openissa, jossa hänet palkittiin myös turnauksen parhaasta ottelutekniikasta.[16] Marraskuussa Tusseau oli mukana Japanin mestaruuskilpailuissa, jossa hänen kilpailut päättyi toisella kierroksella. Hän voitti avausottelunsa tyrmäyksellä polvipotkulla päähän, mutta toisen ottelunsa Tusseau hävisi tuomariäänin.[17]
Helmikuussa 2017 Tusseau aloitti vuoden voittamalla Ranskan mestaruuden keskisarjassa.[18] Huhtikuussa Tusseau oli mukana painoluokallisissa MM-kilpailuissa, jossa hän putosi jatkosta ensimmäisellä kierroksella hävittyään Andrei Zuboreville.[19] Toukokuussa Tusseau saavutti uransa toisen Euroopan-mestaruutensa kotikisoissaan Ranskassa. Hän voitti raskaansarjan loppuottelussa Patryk Sypienin.[20] Kesäkuussa Tusseau voitti All American Openin. Hän voitti avauskierroksellaan Gabriel Zuletan ja puolivälierissä Diogo da Silvan. Välierissä Tusseau voitti Chihiro Nakajiman ja eteni loppuotteluun, jossa hän voitti Alejandro Navarron tuomariäänin saatuaan ottelun aikana puolipisteen.[21][22]
Helmikuussa 2018 Tusseau saavutti Ranskan raskaansarjan mestaruuden voitettuaan loppuottelussa Arnaud Nekamin.
Helmikuussa 2019 Tusseau otti uransa viidennen Ranskan mestaruuden.[23] Hän voitti raskaansarjan loppuottelussa Yahya Sededin. Hän saavutti myös samassa turnauksessa avoimen sarjan mestaruuden, jossa Tusseau voitti Ozeer Urrehmanin. Toukokuussa hän saavutti EM-pronssia voitettuaan mitaliottelussa Patryk Sypieńin. Kuukautta myöhemmin Tusseau voitti uransa toisen All American Openin, voitettuaan loppuottelussa Ašot Zarinjanin. Marraskuussa Tusseau oli mukana World Openissa, jossa hänen turnaus päättyi 16 parhaan joukkoon.
Helmikuussa 2020 Tusseau saavutti uransa kuudennen Ranskan mestaruuden.[23]
Tusseau palasi yhden välivuoden jälkeen takaisin kilpailemaan oltuaan loukkaantuneena ja oli mukana kesäkuussa 2022 EM-kilpailuissa Bulgariassa. Hän otteli enimmäistä kertaa superraskaassarjassa. Tusseau eteni aina loppuotteluun saakka, jossa hän saavutti uransa kolmannen Euroopan mestaruuden voitettuaan Patryk Sypieńin.[24] Voiton myötä Tusseausta tuli painoluokallisissa EM-kilpailuissa kolmas ottelija, joka on voittanut mestaruuden kolmessa eri painoluokassa. Marraskuussa hän oli mukana Japanin mestaruuskilpailuissa, mutta putosi heti jatkosta ottelussa tapahtuneen laittoman rikkeen vuoksi.
Helmikuussa 2023 Tusseau saavutti uransa kahdeksannen Ranskan mestaruuden voitettuaan loppuottelussa Brice Kondan.[25] Toukokuussa Tusseau oli mukana Puolan EM-kilpailuissa. Hän voitti avauskierroksella Balint Tornain ja sen jälkeen välierissä Filip Maksimowiczin. Loppuottelussa Tusseau kohtasi toista kertaa peräkkäin Patryk Sypieńin. Hän voitti ottelun tuomariäänin ja saavutti uransa neljännen Euroopan mestaruuden.[26]
Toukokuussa 2024 Tusseau saavutti uransa viidennen Euroopan mestaruuden voitettuaan Bulgarian EM-loppuottelussa Jeremy Zaneguyn.[27] Lokakuussa Tusseau oli mukana maailmanestaruuskilpailujen joukkueturnauksessa. Hän edusti Euroopan joukkuetta, johon kuuluivat hänen lisäksi Judith Soria, Stratimir Stratiev ja Maria Georgescu.[28] Tusseau voitti MM-kilpailujen avoimensarjan avauskierroksella Hussein Al-Bayatian ja toisella kierroksella Alan Menezesin. Voiton myötä hän eteni loppuotteluun, jossa hän kohtasi Patryk Sypieńin. Tusseau hävisi mestaruuden tuomariäänin ja saavutti hopeaa.[29]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
