Antonio Canova

Antonio Canova (1. marraskuuta 1757 Possagno – 13. lokakuuta 1822 Venetsia) oli venetsialainen kuvanveistäjä, joka tunnetaan alastomia vartaloita kuvaavista marmoripatsaistaan. Hän oli uusklassismin keskeisiä nimiä,^[1] ja yksi tyylisuunnan perustajista. Hänen aikanaan kuvanveisto palasi lähelle klassisia ihanteita barokin ylitsevuotavan hurmoksen jälkeen.

Antonio Canova, Omakuva, 1792.

Canovan isä ja isoisä olivat kaivertaneet kivilaattoja työkseen, ja Canova oppi piirustustaidon alkeet isoisältään jo varhaisessa iässä. Hän innostui kuvanveistosta, ja jo kahdeksanvuotiaana hän teki ensimmäiset pienoisveistoksensa Carraran marmorista. Canovan ensimmäinen mesenaatti oli isoisän vanha asiakas, joka maksoi pojan opiskelukuluja. Näin hän pääsi oppipojaksi aikansa mestarien verstaisiin.

Vuonna 1780 Canova muutti Roomaan ja työsti siellä muun muassa useita juhlavia paavien hautakappeleita. Hän vietti lyhyitä aikoja Pariisissa, Wienissä ja Firenzessä, ja hiukan pitempään Lontoossa. Vuonna 1816 hänestä tehtiin Ischian markiisi.^[2] Canovan tunnetuimpia töitä ovat muun muassa vuosina 1787–1792 veistetty Rooman Pietarinkirkossa oleva paavi Klemens XIII:n hautamuistomerkki ja useat Napoleon-patsaat.

Teoksia

• 
  Amor ja Psykhe
• 
  Theseus
• 
  Kolme sulotarta
• 
  Maria Magdalena
• 
  Damoxenos

Lähteet

• Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. Juva:WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2

Viitteet

1. Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Canova, Antonio”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 47. (Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary. Mitchell Beazley 1985) Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4
2. Antonio Canova, The life, Rome and Europe. Canova Museum. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 17.5.2007. (englanniksi)

Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.