työttömyyskorvauksen muoto From Wikipedia, the free encyclopedia
Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha eli ansiopäiväraha on valtion, työnantajien, työntekijöiden ja työttömyyskassan jäsenien yhdessä rahoittama[1] veronalainen sosiaalietuus, joka on tarkoitettu turvaamaan työttömän työnhakijan taloudelliset mahdollisuudet hakea työtä ja parantaa edellytyksiään päästä tai palata työmarkkinoille. Lisäksi ansiopäivärahalla korvataan työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä työttömyysturvalain mukaisesti.[2] Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha on osa suomalaiseen sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvaa työttömyysvakuutusta[3]. Se otettiin käyttöön vuonna 1985[4].
Suomessa ansiopäivärahaan on oikeutettu työtön tai lomautettu työttömyyskassan jäsen, joka on ollut vakuutettuna eli jäsen työttömyyskassassa vähintään 12 edellistä kuukautta ja joka on vakuutettuna ollessaan täyttänyt työssäoloehdon[5].
Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha muodostuu valtion rahoittamasta kaikille yhtä suuresta perusosasta, joka on peruspäivärahan suuruinen sekä ansio-osasta. Ansio-osan suuruus perustuu työttömyyttä edeltäneeseen vakiintuneeksi katsottuun palkkaan.[6]
Vuonna 2024 marraskuussa palkkatulojen mediaani Suomessa oli 3 289 euroa[7]. Tätä vastaavalla perustepalkalla ansiopäivärahan määrä ennen veroja on 86,75 € päivässä eli yli kaksi kertaa enemmän kuin työmarkkinatuki[8] tai peruspäiväraha[9].
Työttömyyskassat hoitavat ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan toimeenpanon työttömyyskassalain mukaisesti.
Ansiopäivärahan rahoituksesta on säädetty lailla. Lain mukaan ansiopäiväraha rahoitetaan valtionosuudella, työttömyyspäivärahan saajan kotikunnan rahoitusosuudella, työnantajien sekä työntekijöiden työttömyysvakuutusmaksuilla, työnantajan omavastuumaksuilla sekä työttömyyskassalain mukaisilla jäsenmaksuilla.[10]
Ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan ei sovelleta tarveharkintaa, mutta sen kesto on rajattu 300-500 työttömyyspäivään iän ja työhistorian perusteella. Jokainen päivä, jolta on maksettu täysi ansiopäiväraha, kuluttaa enimmäismaksuaikaa yhdellä päivällä. Ansiosidonnaista maksetaan enintään viideltä päivältä kalenteriviikossa, joten ansiopäivärahakauden kesto kalenteriaikana on noin 14-23 kuukautta.[11]
Ansiopäiväraha koostuu peruspäivärahan suuruisesta perusosasta sekä ansio-osasta. Peruspäiväraha vuonna 2025 on 37,21 euroa päivässä. Ansio-osa on 45 prosenttia päiväpalkan ja perusosan erotuksesta. Kun palkka kuukaudessa on suurempi kuin 95-kertainen perusosa, ansio-osa on tämän rajan ylittävältä päiväpalkan osalta 20 prosenttia.[12]
Ansio-osan suuruus lasketaan työttömyyttä edeltävän palkan perusteella. Palkka huomioidaan vähintään työssäoloehdon täyttävältä jaksolta. Palkasta vähennetään osat, joiden ei katsota olevan osa vakiintunutta palkkaa. Näitä ovat esimerkiksi lomarahat ja lomakorvaukset. Lisäksi palkkaan tehdään lakisääteinen vähennys. Jäljelle jäänyt summa jaetaan määritysjaksolla olevien laskennallisten työpäivien lukumäärällä. Näin saadaan päiväpalkka, jonka avulla lasketaan ansio-osan suuruus.[12]
Ansiopäivärahaan ei vuodesta 2024 alkaen ole enää maksettu lapsikorotusta.[13]
Ansiopäivärahaa voidaan maksaa enintään viitenä päivänä viikossa.[12]
Ansiopäivärahan määrää voi arvioida ansiopäivärahalaskurilla[14].
Vuonna 2024 marraskuussa palkkatulojen mediaani Suomessa oli 3 289 euroa[7]. Tätä vastaavalla perustepalkalla ansiopäivärahan määrä ennen veroja on 86,75 € päivässä eli yli kaksi kertaa enemmän kuin työmarkkinatuki[8] tai peruspäiväraha[9].
Ansiopäivärahaan on oikeus työttömyyskassan jäsenellä, joka on ollut vakuutettuna vähintään 12 edellistä kuukautta ja joka kalenterikuukausina, joina on ollut vakuutettuna, on täyttänyt työssäoloehdon.
Palkansaajan työssäoloehto täyttyy, kun henkilö on 28 lähinnä edellisen kuukauden aikana eli tarkastelujakson aikana kerryttänyt yhteensä vähintään 12 työssäoloehtokuukautta. Työssäoloehtokuukaudeksi lasketaan kalenterikuukausi, jonka aikana henkilölle on maksettu vakuutuksenalaista vakiintunutta palkkaa vähintään 930 euroa. Työssäoloehtokuukaudeksi luetaan myös sellaiset kaksi erillistä kalenterikuukautta, joiden kummankin aikana maksettu vakuutuksenalainen vakiintunut palkka on alle 930 euroa mutta vähintään 465 euroa.[15]
Työssäoloehtoa ei tarvitse kerätä yhdenjaksoisesti. Riittää, kun työssäoloehto täyttyy 28 kuukauden tarkastelujakson aikana. Tarkastelujaksoa voidaan pidentää enintään seitsemän vuotta hyväksyttävällä syyllä. Hyväksyttäviä syitä ovat muun muassa sairaus, päätoimiset opinnot, asevelvollisuuden suorittaminen ja lapsen syntymä tai enintään 3.vuotiaan lapsen hoito.[16]
Ansiosidonnaista päivärahaa maksetaan yhteensä enintään 300, 400 tai 500 täydeltä työttömyyspäivältä.[17]
Kun henkilö on saanut ansiosidonnaista enimmäismaksuajan, hänen oikeutensa ansiopäivärahaan lakkaa. Jos työttömyys tai lomautus jatkuu, voi henkilö hakea työmarkkinatukea Kelasta. Kun henkilö täyttää työttömyyskassan jäsenenä työssäololehdon uudelleen, hänellä on jälleen oikeus ansiopäivärahaan enimmäismaksuajalta.[18]
Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha maksetaan työttömyysturvalain perusteella. Ennen ansiosidonnaisen maksamista työttömyyskassa arvioi ja toteaa oikeuden, edellytysten täyttymisen sekä rajoitusten puuttumisen. Lisäksi tarvitaan työvoimaviranomaisen antama työvoimapoliittinen lausunto etuuden saamisen työvoimapoliittisista edellytyksistä.[19]
Ansiopäivärahan rahoituksesta on säädetty lailla. Lain mukaan ansiopäiväraha rahoitetaan valtionosuudella, työttömyyspäivärahan saajan kotikunnan rahoitusosuudella, työnantajien sekä työntekijöiden työttömyysvakuutusmaksuilla, työnantajan omavastuumaksuilla sekä työttömyyskassalain mukaisilla jäsenmaksuilla.[10]
Vuonna 2023 Työllisyysrahaston osuus (työttömyysvakuutusmaksut) ansiopäivärahojen rahoituksesta oli 1 089 195 682 euroa. Valtion osuus (verot) oli 692 964 319 ja työttömyyskassojen (jäsenmaksut) 106 153 113 euroa.[20]
Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha on osa suomalaista työttömyysvakuutusjärjestelmää. Työttömyysvakuutukseen liittyy sosiaali- ja työvoimapolitiikka. Lisäksi työttömyysvakuutusjärjestelmällä on sidoksia työmarkkinapolitiikkaan, koska se vaikuttaa työntekijöiden ja työnantajien välisiin suhteisiin.
Viime vuosien muutokset työttömyysturvassa ovat kytkeytyneet valtion kestävyysvajeeseen. Siksi ansioturvan muutokset ovat enimmäkseen olleet muutoksia, jotka ovat vähentäneet maksetun ansiopäivärahan määrää. Vuonna 2025 jäädytettiin kansaneläkeindeksi, palautettiin lomakorvauksen jaksotus, nostettiin omavastuupäivien määrä viidestä seitsemään, poistettiin lapsikorotus sekä suojaosa, lakkautettiin vuorotteluvapaa, porrastettiin ansiopäivärahan määrä, rajattiin palkkatukityö työssäoloehdon ulkopuolelle, luovuttiin ikäpoikkeuksista, pidennettiin ja euroistettiin työssäoloehto.[21]
Ansiosidonnainen työttömyysvakuutus Suomessa on yksityisen ja yleisen työttömyysvakuutuksen yhdistelmä. 1900-luvun poliittisissa keskusteluissa todettiin, että yksityinen työttömyysvakuutus ei toimi halutulla tavalla, koska siitä tulisi vakuutetuille kallis eikä se olisi kattava. Vastaavasti yleinen työttömyysvakuutus arvioitiin liian kalliiksi toteuttaa. 1990-luvun laman myötä otettiin Suomessa käyttöön työntekijöiden työttömyysvakuutusmaksu, mikä johti siihen, että kaikki palkansaajat maksoivat työttömyysvakuutusmaksuja, mutta vain työttömyyskassoihin kuuluvilla oli mahdollisuus työttömyysvakuutusmaksuilla rahoitettuun ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan. Siksi työttömyysetuuksien rahoitus rakennettiin siten, että kassoihin kuulumattomien työttömyysvakuutusmaksut siirrettiin perusturvan rahoitukseen.
Petteri Orpon hallitus on kirjannut hallitusohjelmaansa[22], että puoliväliriihen mennessä selvitetään yleiseen työttömyysvakuutukseen siirtymistä.
Työttömyyskassojen yhteisjärjestö on esittänyt, että työttömyyskassat voisivat maksaa jäsenilleen myös peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea. Ehdotus on saanut jäsenien tuen ja se vähentäisi siirtymiä työttömyyskassojen ja kansaneläkelaitoksen välillä.[23]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.