Anjou (hallitsijasuku)

Anjou eli vanhempi Anjou-suku oli keskiajan eurooppalainen hallitsijasuku, joka hallitsi Sisilian kuningaskuntaa vuosina 1266–1282, Napolin kuningaskuntaa vuosina 1282–1435, Unkaria vuosina 1308–1395 ja Puolaa vuosina 1370–1399. Suku hallitsi myös Provencen kreivikuntaa vuosina 1246–1382 sekä läänityksinä eräitä muita kreivikuntia Ranskassa. Se oli alkuperältään Ranskaa hallinneen suorien kapetingien hallitsijasuvun haara.

Tämä artikkeli käsittelee suorista kapetingeista polveutunutta hallitsijasukua. Myös Englannin Plantagenet-hallitsijasuvun kantasuku tunnetaan Anjou-sukuna.

Historia

Suvun kantaisä oli Ranskan kuninkaan Ludvig VIII:n nuorempi poika Kaarle Anjoulainen (Kaarle I), joka oli alkujaan Anjoun kreivi, mutta valloitti vuonna 1266 Sisilian kuningaskunnan Hohenstaufen-suvulta. Hän menetti Sisilian saaren Aragonialle vuoden 1282 kapinan seurauksena, minkä jälkeen hänelle jäänyttä valtakuntaa kutsutaan Napolin kuningaskunnaksi.^[1][2] Kaarle I ja häntä seuranneet Napolin kuninkaat käyttivät vuodesta 1277 myös Jerusalemin kuninkaan arvoa.^[2] Anjoun kreivin arvo siirtyi vuonna 1290 kuningas Kaarle II:lta tämän vävylle, Valois’n kreivi Kaarlelle.^[3]

Napolin prinssi Kaarle Robert tuli vuonna 1308 Unkarin kuninkaaksi, ja hänen poikansa, Unkarin kuningas Ludvig I Suuri peri vuonna 1370 myös Puolan valtaistuimen.^[2] Ludvig I:n tyttäret Maria ja Hedvig (Jadwiga) olivat suvun viimeiset hallitsijat Unkarissa ja Puolassa, ja he kuolivat vuosina 1395 ja 1399.

Vanhemman Anjou-suvun viimeinen hallitsija oli Napolin kuningatar Johanna II, jonka kuoltua vuonna 1435 valta siirtyi nuoremmalle Anjou-suvulle.^[1]

Nuorempi Anjou-suku polveutui Valois-sukuisen Ranskan kuninkaan Juhana II:n pojasta, Anjoun herttua Ludvig I:stä, jonka Napolin kuningatar Johanna I oli adoptoinut seuraajakseen. Hän ei saanut valtaa Napolissa, koska vanhempaan Anjou-sukuun kuulunut Kaarle III syöksi Johanna I:n vallasta vuonna 1382. Johanna II kuitenkin adoptoi perillisekseen Ludvig I:n pojanpojan René I:n, joka tuli Napolin kuninkaaksi vuonna 1435 ja menetti valtansa vuonna 1442.^[1][2] Nuorempi Anjou-suku sammui mieslinjalta Anjoun herttuan Kaarle IV:n kuollessa vuonna 1481, jolloin suvun maat ja arvonimet siirtyivät Ranskan kruunulle.^[1]

Hallitsijat

Sisilian ja Napolin kuningaskunta

• Kaarle I 1266–1285
• Kaarle II 1285–1309
• Robert Viisas 1309–1343
• Johanna I 1343–1382
• Kaarle III 1382–1386
• Ladislaus 1386–1414
• Johanna II 1414–1435

Unkari

• Kaarle Robert 1301/1308–1342
• Ludvig I Suuri 1342–1382
• Maria 1382–1385, 1386–1395
• Kaarle II (Napolin Kaarle III) 1385–1386

Puola

• Ludvig I (myös Unkarin Ludvig I) 1370–1382
• Jadwiga 1384–1399

Lähteet

1. Anjou, House of (englanniksi) The Oxford Dictionary of the Renaissance (2003), Oxford Reference. Viitattu 13.10.2023.
2. Anjou, House of (englanniksi) The Grove Encyclopedia of Medieval Art and Architecture (2012), Oxford Reference. Viitattu 13.10.2023.
3. Charles III (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 13.10.2023.