myrkky From Wikipedia, the free encyclopedia
Amatoksiinit ovat sienimyrkkyjä. Ne ovat muun muassa valkokärpässienestä, kavalakärpässienestä ja myrkkynääpikästä löytyviä solumyrkkyjä. Kemiallisesti amatoksiinit ovat kahdeksan aminohappoa sisältäviä rengasrakenteisia peptidejä. Valkokärpässieni ja kavalakärpässieni sisältävät lisäksi virotoksiineja ja fallotoksiineja, jotka sisältävät seitsemän aminohappoa. Amatoksiineista merkittävin on alfa-amanitiini.[1][2]
| Amatoksiinit | |
|---|---|
 Alfa-amanitiini |
|
| Farmakologia | |
| Kohde-elin | maksa, munuaiset |
| Tappava annos | 0,2 mg/kg– |
| Vaikutusmekanismi | RNA-polymeraasi II:n estäjä |
| Altistumistapa | Suun kautta |
Amatoksiineja on esimerkiksi kavalakärpässienessä ja valkokärpässienessä sekä lukuisissa muissa hengenvaarallisissa sienilajeissa. Valkokärpässienimyrkytyksissä amatoksiineilla, etenkin alfa-amanitiinilla, on muihin myrkkyihin nähden merkittävin osuus. Kavalakärpässienessä on lisäksi enemmissä määrin muita tappavia myrkkyjä, kuten fallotoksiineja.[1]
Grammassa tuoretta kavalakärpässientä on amatoksiinien tärkeintä aminohappoa alfa-amanitiinia noin 0,2–0,4 mg. Ihmiselle hengenvaarallinen annos on arviolta 5–8 mg, eli käytännössä yksi pieni sieni.[1]
Amatoksiinit imeytyvät huonosti ruoansulatuskanavasta. Ne pääsevät sappihappojen kuljetusmekanismin avulla maksasoluihin. Seerumissa olevat munuaisiin, jossa ne vahingoittavat munuaistiehyitä. Alfa-amanitiinilla on jonkin verran enterohepaattista kiertoa.[1]
Toksiinit eivät tuhoudu esimerkiksi keitettäessä eivätkä ruoansulatuskanavan entsyymit kykene hajottamaan niitä. Amatoksiinit vaikuttavat solujen tumiin aiheuttaen proteiinisynteesin pysähtymisen ja soluvaurion. Amatoksiinit vaurioittavat nautittuna maksaa, munuaisia ja suolta ja niiden on epäilty voivan vaikuttaa myös suoraan aivoihin. Esimerkiksi alfa-amanitiini estää mRNA-synteesiä ja täten proteiinisynteesiä sitomalla ja inhiboimalla eläinsolujen RNA-polymeraasi II -entsyymiä.[3]
Suurin osa amatoksiineista on ihmiselle ja monille eläimille myrkyllisiä, mutta eivät kaikki. Ihmiselle vaaraton on esimerkiksi amanulliini. Yhdisteen tappava annos (LD50) on samaten hiirillä suurempi kuin amatoksiineilla keskimäärin, yli 20 mg/kg.[4][5] Joillekin sieniä syöville etanoille amatoksiinit eivät ole ainakaan mainittavasti myrkyllisiä, ja siksi ne voivatkin syödä valkokärpässientä.[6]
Myrkytystä hoidetaan ensisijaisesti poistamalla myrkky elimistöstä ja elintoimintojen tukitoimenpiteillä, sekä tarvittaessa maksansiirrolla. Silybiinin ja N-asetyylikysteiinin on havaittu mahdollisesti vähentävän kuolleisuutta.[7] Toistuva lääkehiilen anto on eduksi suoleen erittyvän myrkyn sitomiseksi.[1]
Amatoksiineihin kuuluvien yhdisteiden rakenteita ja LD50-arvoja[5]:
| Yhdiste | R1 | R2 | R3 | R4 | R5 | LD50 hiirellä (mg/kg) |
|---|---|---|---|---|---|---|
| α-Amanitiini | NH2 | OH | OH | OH | OH | 0,3 |
| β-Amanitiini | OH | OH | OH | OH | OH | 0,5 |
| γ-Amanitiini | NH2 | OH | H | OH | OH | 0,2 |
| ε-Amanitiini | OH | OH | H | OH | OH | 0,3 |
| Amanulliini | NH2 | H | H | OH | OH | >20 |
| Amanulliinihappo | OH | H | H | OH | OH | >20 |
| Proamanulliini | NH2 | H | H | OH | H | >20 |
| Amaniini | OH | OH | OH | H | OH | 0,5 |
| Amaninamidi | NH2 | OH | OH | H | OH | 0,5[8] |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
