Alpine A110

Alpine A110 (tunnetaan myös nimillä Renault Alpine, Alpine-Renault ja Berlinette) oli ranskalaisen Alpinen vuodesta 1961 vuoteen 1977 valmistama takamoottorinen urheiluauto. Sen edeltäjämalli oli Alpine A108. Autossa käytettiin kaikkien Alpine-autojen tavoin Renault’n moottoreita ja muuta tekniikkaa.

Tämä artikkeli käsittelee alkuperäistä Alpine A110 -mallia. Vuoden 2017 mallista on oma artikkeli.

Alpine A110
Valmistustiedot
Valmistaja	Alpine
Valmistusvuodet	1961–1977
Korimalli	Berlinette
Luokka	Urheiluauto
Muotoilija	Giovanni Michelotti[1]
Edeltäjä	Alpine A108
Seuraaja	Alpine A310
Tekniset tiedot
Rakenne	takamoottori
Moottori	1.1 L, 1.2 L, ja 1.3 L R8 Major/Gordini R4 1.5 L Lotus Europa R4 1.3 L ja 1.6 L Renault R4
Polttoaine	Bensiini
Vetotapa	takaveto
Vaihteisto	5-vaihteinen manuaalivaihteisto
Mitat
Massa	706 kg
Pituus	4 050 mm
Akseliväli	2 271 mm
Leveys	1 500 mm
Infobox OK

Historia

Kun edeltävä malli A108 käytti Renault Dauphinen osia, A110 perustui puolestaan Renault 8 -malliin. Koriversioina esiteltiin aluksi umpikorinen ”Berlinetta”  ja sitten avomalli. Kori on tehty lujitemuovista teräskehikon päälle. Moottorivaihtoehtoina oli aluksi Renault 8 -mallissa käytetty 1,1 litran moottori ja 95 hevosvoimaa (SAE) tuottanut R8 Gordini -moottori. Myöhemmin autoon sai Renault 16 -malliin pohjautuvan moottorin, joka tarjosi 125 hevosvoimaa (DIN).

Menestys ralleissa

A110 saavutti mainetta 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa voitokkaana ralliautona, joka saavutti muun muassa kolmoisvoiton Ranskan Alppirallissa 1969.^[2] Kolmannelle tilalle autolla ajoivat suomalaiset Jorma Lusenius ja Seppo Halme. Vuonna 1971 auto voitti Monte Carlo -rallin kuljettajana ruotsalainen Ove Andersson. 1970-luvun alkuvuosina Renault osti Alpine-tehtaan kokonaan itselleen ja 1973 perustettiin rallin maailmanmestaruussarja WRC , jolloin Renault alkoi kilpailla siinä A110-mallilla. Tehdastallin vakiokuljettajia olivat Bernard Darniche, Jean-Pierre Nicolas ja Jean-Luc Thérier, ja heidän lisäkseen käytettiin ”vierailevia tähtiä” kuten Jean-Claude Andruet, joka voitti 1973 Monte Carlo -rallin. Ralleissa käytettiin tuolloin 1,8 litran moottoria.

Vuonna 1974 varta vasten ralliautoksi suunniteltu Lancia Stratos aloitti voittokulkunsa WRC-rallimaailmassa, ja takamoottorisen A110:n aika alkoi olla ohi huolimatta yrityksistä parantaa sen ominaisuuksia.

Muita versioita

Alpine A110 -mallia rakensi Alpinen Dieppen tehtaan lisäksi Meksikossa Diesel Nacional (DINA) -yhtiö nimellä Dinalpin^[3] sekä Bulgariassa SPC Metalhimin ja ETO Bulenin muodostama osuuskunta nimellä Bulgaralpine. Bulgaralpinea valmistettiin noin 100 kappaletta ja ne kaikki jäivät Bulgarian sisämarkkinoille.^[4]

WRC-voitot

#	Vuosi	Osakilpailu	Kuljettaja	Kartanlukija
1	1973	42. Monte Carlo -ralli	Jean-Claude Andruet	Michèle 'Biche' Petit
2	1973	7. Portugalin ralli	Jean-Luc Thérier	Jacques Jaubert
3	1973	16. Marokon ralli	Bernard Darniche	Alain Mahé
4	1973	21. Akropolis-ralli	Jean-Luc Thérier	Christian Delferrier
5	1973	15. Sanremon ralli	Jean-Luc Thérier	Jacques Jaubert
6	1973	17. Korsikan ralli	Jean-Pierre Nicolas	Michel Vial