belgialaisten kuningas 1993–2013 From Wikipedia, the free encyclopedia
Albert II, koko nimeltään Albert Félix Humbert Théodore Christian Eugène Marie Wettin, ( s. 6. kesäkuuta 1934 Laeken) on Belgian entinen kuningas, joka toimi Belgian valtionpäämiehenä 1993–2013. Vuonna 2013 Albert II luopui kruunusta poikansa kruununprinssi Philippen hyväksi.[1]
| Albert II | |
|---|---|
 Albert II vuonna 2010. | |
| Belgialaisten kuningas | |
| Valtakausi |
9. elokuuta 1993 – 21. heinäkuuta 2013 |
| Edeltäjä | Baudouin I |
| Seuraaja | Philippe |
| Syntynyt |
6. kesäkuuta 1934 Laeken, Belgia |
| Puoliso | Paola (1959–) |
| Lapset |
Philippe Astrid Laurent Delphine |
| Koko nimi | Albert Félix Humbert Théodore Christian Eugène Marie Wettin |
| Suku | Saksi-Coburg-Gotha |
| Isä | Leopold III |
| Äiti | Astrid |
| Uskonto | roomalaiskatolilainen |
| Nimikirjoitus |
 |
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: kieliasu ja lähdemerkinnät |
Albert II on Saksi-Coburg-Gothan sukua, kuningas Leopold III:n (1901–1983) ja Ruotsin prinsessa Astridin (1905–1935) nuorempi poika, joka sai syntyessään arvonimen Liègen prinssi. Hän on myös Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijan Elisabet II:n kaukainen serkku.
Prinssi Albertin lapsuutta ja nuoruutta varjosti hänen äitinsä kuningatar Astridin kuolema auto-onnettomuudessa Küssnachtissä, Sveitsissä 29. elokuuta 1935[2] sekä toinen maailmansota.
Hän eli Ranskassa ja Espanjassa, mutta ennen muuta suuren osan ajasta Brysselissä. Nuori prinssi vietti kymmenettä syntymäpäiväänsä 4. kesäkuuta 1944, ja kaksi päivää myöhemmin alkoi liittoutuneiden maihinnousu Normandiaan. Tämän jälkeen saksalaiset internoivat kuninkaallisen perheen Hirschsteiniin Saksassa ja sittemmin Strobliin Itävallassa, josta amerikkalaiset joukot vapauttivat perheen 7. kesäkuuta 1945. Tämä vapautus ei suinkaan merkinnyt nuorelle ruhtinaalle ja koko perheelle paluuta Belgiaan. Kuninkaallisen perheen pakotti ns. ”kuninkaallinen ongelma” maanpakoon Sveitsiin, josta perhe palasi takaisin Belgiaan heinäkuussa 1950. Albertin veljestä Baudouinistä, Brabantin herttuasta, tuli 11. elokuuta 1950 kuninkaallinen prinssi, ja sittemmin 17. heinäkuuta 1952 kuningas poikien isän Leopold III:n luovuttua kruunusta.
Perheen ollessa maanpaossa nuori prinssi Albert kävi sveitsiläistä yksityiskoulua Institut Le Roseytä.
Liègen prinssille lankesi hallitsijan veljenä monenlaista vastuuta. Eritoten hänen kykyjään tarvittiin kaupallisen toiminnan avittajana. Prinssi Albert kutsuttiin vuonna 1962 Belgian ulkomaankauppajärjestön hallituksen kunniapuheenjohtajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti 31 vuoden ajan ja tämän tehtävän puitteissa hän teki yli sata vienninedistämismatkaa, kuin myös lukuisia vierailuja belgialaisiin yrityksiin, jotka toimivat vientikaupan eri aloilla. Kunnianosoituksena prinssille, joka vuosikymmenet jaksoi uuterasti ponnistella maansa viennin edistämiseksi, perustettiin Prinssi Albertin säätiö vuonna 1984 ja sen tehtävänä on tukea ulkomaankauppaan erikoistuneiden henkilöiden koulutusta.
Liègen prinssinä ollessaan hän oli Kansainvälisen olympiakomitean jäsen hän oli vuosina 1958–1964.[3]
Prinssi Albert toimi myös Belgian Punaisen ristin puheenjohtajana vuosina 1958–1993 sekä hallintoneuvoston puheenjohtajana maan säästökassassa ja eläkelaitoksessa vuosina 1954–1992.
Veljensä Baudouin I:n kuoleman jälkeen Albert II vannoi valansa kuudentena belgialaisten kuninkaana 9. elokuuta 1993. Päinvastoin kuin edeltäjänsä, Albert II hallitsi liittovaltiota. Kyseisen perustuslain muutoksen hän allekirjoitti 17. helmikuuta 1994. Hallitsijana Albert II piti tärkeimpänä tehtävänään rohkaista ja tukea liittovaltion, sen kolmen alueen ja kolmen kieliyhteisön eri osien yhteistyötä. Hän osaa esimerkillisesti kutakin kolmen kieliyhteisön käyttämää kieltä.
Kuningas ilmoitti olevansa monikulttuurisen yhteiskunnan innokas kannattaja, ja puheissaan hän jyrkästi tuomitsi rasistiset ja ksenofobiset mielenilmaisut ja antoi henkilökohtaisen tukensa järjestölle, joka taistelee rasismia vastaan ja on ihmisten yhtäläisten oikeuksien puolestapuhuja. Valtaan astumisensa jälkeen Albert II ei suonut vastaanottoa äärioikeistolaisten liikkeiden edustajille, eikä heitä kutsuttu mihinkään virallisiin tilaisuuksiin.
Kuten edesmennyt veljensä, kuningas Albert II on myös vannoutunut Euroopan yhtenäisyyden kannattaja. Hän asettui tukemaan sitä voimakkaasti, mistä on näyttönä myös kuninkaan tuki Belgian frangin muuttamiseksi euroksi sekä Euroopan tulevan yhteisen armeijan luomiseksi.
Vuonna 2013 Albert II ilmoitti luopuvansa kruunusta Belgian kansallispäivänä 21. heinäkuuta. Hänen seuraajakseen tuli hänen poikansa kruununprinssi Philippe.[1] Kruunusta luopumisesta huolimatta Albert käyttää edelleen arvonimeä kuningas.[4]
Liègen prinssi Albert avioitui Brysselissä 2. kesäkuuta 1959 Paola Margherita Maria Antonia Consiglia Ruffo di Calabrian (s. 1937) kanssa. Paola on ruhtinas Fulco Ruffo di Calabrian, Guardia Lombarda herttuan ja tämän vaimon Luisa Gazellin tytär.
Kuninkaalla on avioliitosta kolme lasta ja yksi avioton lapsi, sekä useita lapsenlapsia:
Prinssivuosinaan Albertilla oli myös avioliiton ulkopuolinen suhde. Belgian hovioikeus määräsi syksyllä 2018 Albert II:lle tehtäväksi DNA-testin, jossa selvitetään onko hän tämän naisen isä.[5] Tammikuussa 2020 DNA-testi vahvisti että Albert II on isä, ja myös hänen lakimiehensä vahvisti isyyden.[6] Lokakuussa 2020 oikeus totesi, että tyttärellä ja tämän jälkeläisillä on oikeus prinsessan ja prinssin arvonimiin.[7]
Albertille on myönnetty seuraavat ulkomaalaiset kunniamerkit:
Itävallan tasavallan kunniamitali (Itävalta, 1958)[9]
Marianmaan ristin ritarikunta (Viro, 2008)[10]
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (Suomi, 1996)[11]
Islannin Haukan ritarikunta (Islanti, 1979)[12]
Italian tasavallan ansioritarikunta (Italia, 1973)[13]
Vytautas Suuren ritarikunta (Liettua, 2006)[14]
Pyhän Kaarlen ritarikunta (Monaco, 1957)[15]
Pyhän Olavin ritarikunta (Norja, 1964)[16]
Avizin sotilaallinen ritarikunta (Portugali, 1985)[17]
Henrik Purjehtijan ritarikunta (Portugali, 1999)[17]
Kultaisen taljan ritarikunta (Espanja, 1994)[18]Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
