From Wikipedia, the free encyclopedia
Alattion kalliokuvat (myös Altan kalliokuvat) ovat nimitys Norjassa sijaitsevasta varsin laajasta ja monikohteisesta kalliokuvakompleksista. Sekä kalliopiirroksia että kalliomaalauksia löytyy useista piirroskohteista, joita on eri puolella Alattion kuntaa ja sen lähialueilla Tromssan läänissä. Pääosa kuvamateriaalista löytyy Alattionvuonon (norj. Altafjord) alueelta ja sen edustalla olevista saarista, mutta myös Porsangerin- ja Kvænangenin vuonoista tunnetaan useita kuvakenttiä.
Ensimmäinen kirjallinen maininta Alattion kalliokuvista on vuodelta 1938, kun Leirbuktin maatilalta Kvalsundista löytyi kalliopiirros. Vuonna 1950 löydettiin Isnestoften ja muutama vuoden kuluttua vielä Gåshopen kalliopiirrokset. Vuonna 1966 löydettiin Transfarelvdalen 1 kalliomaalaukset ja Kvalsundin kalliopiirrokset 1970. Laaja alattiolainen kuvakompleksi löydettiin 1973 Storsteinenista, jolloin Alattiosta tuli suurin kuvakeskittymä pohjoisella pallonpuoliskolla. Löytö innosti kalliokuvien etsintään ja se tuotti tulosta. Piirroksia löydettiin Hjemmeluftista samana vuonna. Vanhoista kohteista havaitaan edelleen lisää kuvia, kun taas uusien kuvakenttien etsintä 2000-luvulla tuottaa tasaisesti lisää tuloksia.[1]
Vuonna 2008 tiedettiin jo yli 6000 piirrosta tai maalausta, mikä tekee Alattiosta Pohjois-Euroopan rikkaimman kuvamateriaalin lukumäärän suhteen. Piirrosten kattava dokumentointi on kesken ja tarkkoja lukumääriä ei tiedetä. Kuvat on viimeisten tutkimusten mukaan tehty lähes yhtäjaksoisesti viimeisen 7000 vuoden aikana, mikä liittää ne ajallisesti suomalaiseen neoliittiseen eli keraamiseen kivikauteen.[1]
Alattionvuono on tärkein kalliokuva-alue. Siellä kuvia löytyy seuraavista kohteista: Hjemmeluft (alue sisältää kohteet Apanes, Mellom Apanes og Bergheim, Bergheim, Ole Pedersen, Bergbukten, Mellom Bergbukten og Deccastasjonen ja Apana Gåred), Storsteinen (maalaus), Ytre Kåfjord, Amtmannsnes, Transfarelvdalen, Tollevik (maalaus), Isnestoften, Langnesholmen. Suuren Sørøyan saaresta tunnetaan kohteet Gåshoppet ja Slettenes. Kvaløyan eteläpuolen vuonosta löytyvät kohteet Stokkeberg, Kvalsund ja Leirbukt. Porsangerinvuonossa on kaksi kohdetta: Brennelv ja Billefjord (maalaus). Kvænangenfjordin pohjukassa on kohde Lillestraumen.[1]
Alattion museo, joka esittelee pohjoisen elämän lisäksi myös kalliokuvia, sijaitsee Hjemmefultissa noin 5 km Alattion keskustasta. Museon alueelle on maalattujen kalliokuvien katselua varten opastetut polut ja korotetut rampit.[2]
Kalliokuvien ajoittaminen on vaikeaa, sillä tekemisestä jää tuskin koskaan ajoitettavia jälkiä. Kuitenkin arkeologiset kaivaukset kuvien läheltä ja erityisesti maankohoaminen rajaa kuvien tekohetket tiettyihin kausiin. Paljon käytetty Helskogin ajoitusmenetelmä nojaa kuvien vaikutelmiin, piirrostekniikkaan ja maankohoamistietoihin. Gjerden uudet tulokset käyttää hyväkseen uusia tietoja maankohoamisen eri vaiheista ja soveltaa niitä Helskogin vaiheajatteluun.[1]
Helskogin mukaan ensimmäiset kuvat tehtiin 4200 eaa. ja viimeiset 200 eaa. Gjerden ajoitukset ovat vastaavasti 5200 eaa. ja 200 eaa. Nuoremmat ajoitukset vastaavat toisiaan hyvin, mutta vanhemmissa ajoituksissa on 1000 vuoden eroavuus. Yksimielisyyttä asiasta ei vielä ole.[1][3]
Vanhimpia tunnettuja kuvia tulkittiin siten, että ne esittivät arkista elämää ja sattuneita tapahtumia. Mutta jo 1920-luvulta asti kuviin on liitetty mukaan myös primitiivistä uskontoa ja sen rituaaleja. On arveltu, että hakatut tai maalatut kuvat olisivat olleet pyhälle paikalle tehtyjä riittien apuvälineitä ja pyhä paikka olisi vastannut entisaikojen saamelaisten seitoja. Kuva-aiheitahan ovat metsästys ja kalastus, joiden onnistuminen oli toivottavaa. Osa aiheista ovat kuitenkin jotain muuta ja näiden merkitys askarruttaa tutkijoita kovasti.[3]
Monet tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota kalliokuvien pohjana olevien kalliopintojen osuuteen tulkinnassa. Erityisissä tapauksissa tuntuu siltä, että pinnan korkeusvaihtelut olisivat kuvien "maastoa" ja koloihin kertynyt vesi "järviä". Joskus vene on hakattu kohtaan, jossa vesi sateen jälkeen virtaa oikeasti veneen päältä tai kallion aaltoileva mineraalijuonne olisi veneen alla vellova vesi. Koska kuvien sanoma ei ole vielä kokonaan auennut tutkijoille, on tällaisista seikoista tukinnassa apua.[3]
Kalliokuvat on piirretty tai maalattu maaston sellaisiin kohtiin, joilla on ollut väestölle erityinen merkitys. Hjemmeluftin kuvat sijaitsevat vuonon lahdessa, jossa on saattanut olla paljon hylkeitä. Riittien teko sellaisella paikalla on ymmärrettävää.[3]
Amtmannsnesin kuvakohteet sijaitsevat Altan kylän alueella keskellä Alattionvuonoa Amtmannsnesin niemellä, joka jää 213 metriä korkean Komsa-vuoren taakse. Niemen korkein kohta on 25 metriä merenpinnan yläpuolella. Kaikki kuvat sijaitsevat vain 14-17 metriä merenpinnan yläpuolella, joten ne ajoitetaan 3000-1800 eaa.(Helskog).[4]
Kuvakenttien kokonaisala 200 m², mutta ne levittäytyvät 300 metrin matkalle neljässä kuvakentässä, joihin viitataan nimillä Amtmannsnes 1, Amtmannsnes 2A, Amtmannsnes 2B ja Amtmannsnes 3. Amtmannsnes 2 kuvakentät jakaantuvat erikseen pohjoiseen ja etelään avautuvaan kuvakenttään, jotka merkitään kirjaimilla A ja B. Kuvia on yhteensä noin 600 ja ne poikkeavat ulkonäöltään monin tavoin muista Alattion kalliokuvista.[5]
Eniten Alattion kuvia tutkinut Helskog on löytänyt 45 kuvaa peurasta tai hirvestä. Ne ovat yleensä 40-50 cm pitkät ja niillä on pitkä kaula sekä pitkä ja kapea pää, jossa lyhyet sarvet tai korvat. Suurin eläin on 165 cm pitkä peura. Eroosion takia osa kuvista jää tunnistamatta. Tärkeimmät saaliseläimmet kuvataan läpinäkyvinä, mutta jotkin muut eläimet on saatettu piirtää täytettyinä. Tällaiset saattavat olla jänikset, koirat tai ketut tai sudet. Outo piirre on merieläinten puuttuminen.[4]
Ihmiset on joskus kuvattu sarvinaamiot päässään ja tilanteessa, jossa he koskettavat tilanteessa eri eläimiä raajoillansa. Näitä shamaaneiksi tulkittuja hahmoja on useita. Osalla ihmisistä on päässään kolme tappia ja niiden vartalo on piirretty pitkän hahmoa halkaisevan janan molemmin puolin semisymmetriseksi. Raajat on levitetty levälleen ja polvet esitetään taivutettuina tai adoranttisessa asennossa. Ihmisen vartaloon on voitu piirtää erilaisia kuvioita, jotka kytkevät hahmon tilanteen kontekstiin tuntemattomalla tavalla. Ihmishahmot ovat toisinaan melko abstrakteja näöltään. Ne on hahmoteltu suuriksi ja pyöreiksi ja niiden sisäosat on täytetty ristikkoviivoin.[4]
Kuviot muodostavat oman motiiviryhmänsä. Useampiviivaiset aalto- tai siksak-kuviot hallitsevat kuviokenttiä. Vastaavaa veden aaltokuviota on voitu esittää myös yksiviivaisena, mutta vesieläinten puute voi muuttaa tulkinnan ranta-aallokoksi. Ristikuviot esiintyvät myös Kuolan niemimaalla, joten niiden tulkinta voisi aukaista kuvien sanomaa. Merkki on selvästi kivikautinen, joten kristilliset tulkinnat on jätettävä pois.[4]
Veneiden vähäisyys askarruttaa myös. Esittävätkö kuviot veneitä ollenkaan, on vielä ratkaisematta.[4]
Avokallio, johon kuvat on hakattu, sijaitsee Kåfjordin itärannalla noin 3 km Hjemmeluftista länteen. Kuvakenttä havaittiin 1978 ja se on 18-26 metriä merenpinnan yläpuolella, jolloin se sijoittuu Helskogin luokittelussa vaiheeseen 1 ja 2. Maankohoamisen perusteella sen ajoitukseksi tulee Helskogin mukaan 4200-1700 eaa. tai Gjerden mukaan 5300-2000 eaa. Kuvat ovat siten usealta aikakaudelta.[1]
Kuvakenttä sisältää noin 1500 piirrosta. Kuvissa toistuvat motiivit ovat hirvi, peura, karhu, ihminen, kala, valas ja vene. Erilaisia tapahtumia ja kohtauksia on tunnistettu. Peuroja metsästetään aitauksiin, karhunmetsästys, ja ihmisten joukkokokoontuminen. Eläinten käyttäytymiseen viittaavat karhun talviunen kuvaus ja tiineet hirvet, peurat ja karhut. Veneet ovat yksinkertaisia ja pieniä tai siten pitkiä umiakin tapaisia kaarirunkoisia nahkaveneitä. Osa kuvioista esittää jotakin, mutta motiivi ei enää ilmene nykyihmiselle. Syynä voi olla kuvion sovittu erityistarkoitus. Myös geometrisiltä vaikuttavat kuviot eivät enää aukene tutkijoille, vaikka samanlaisia merkkejä tunnistetaan muilta kuvakentiltä eri maista.[1][6]
Eräässä kohdassa on kaksi karhua piirretty talvipesiinsä noin 8 metrin etäisyydelle avokallion eri puolille. Pesät on yhdistetty karhun tassunjäljillä, jotka kulkevat mutkitellen pesästä pesään. Tulkinnan mukaan vasempi karhu jättää pesänsä keväällä ja kulkee maastossa erilaisissa ympäristöissä koko kesän ja päätyy syksyllä oikealla olevaan talvipesäänsä. Matkalla karhu ylittää altaan, joka täyttyy sateella vedestä. Lähelle on piirretty kuun ja auringon symbolit, jotka osallistuvat teemaan. Taivaankappaleiden yläpuolella seisovat peura ja hirvi kasvotusten, mutta toinen on piirretty ylösalaisin toiseen nähden. Näiden asennoilla tuntuu olevan merkitystä, koska samanlainen toistuu muutamassa muussa kuvakentässä.[7]
Varsin hyvän käsityksen Kåfjordin kalliopiirroksista saa digitaalisesta skannauksesta, jota esitellään Alattion museon sivuilla (ks. viite[6]).
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
