suomalainen poliitikko From Wikipedia, the free encyclopedia
Aksel August Granfelt (26. heinäkuuta 1846 Hausjärvi – 23. helmikuuta 1919 Mäntyharju)[2] oli suomalainen kansanvalistus- ja raittiusliikkeen johtaja, valtiopäivämies ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän toimi Kansanvalistusseuran sihteerinä vuosina 1878–1906 ja johti perustamaansa Raittiuden Ystävät -järjestöä.
| A. A. Granfelt | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. heinäkuuta 1846 Hausjärvi |
| Kuollut | 23. helmikuuta 1919 (72 vuotta) Mäntyharju |
| Ammatti |
Kansanvalistusseuran sihteeri Raittiuden Ystävien esimies valtiopäiväedustaja |
| Puoliso | Mandi Granfelt |
| Lapset |
Eino Kuusi Aarne Kuusi Ilmari Kuusi Sakari Kuusi Arvo Kuusi Lyyli Hertta Maria Granfelt Helmi Lydia Maria Granfelt[1] |
A. A. Granfelt kuului Granfeltin aatelissukuun,[3] ja hänen vanhempansa olivat teologian professori Axel Fredrik Granfelt sekä Agatha Fredrika Nordensvan. Hän vietti lapsuutensa Ryttylän kartanossa Hausjärvellä mutta joutui muuttamaan Helsinkiin yhdeksänvuotiaana äitinsä kuoltua. Granfelt kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin yksityislyseosta vuonna 1866 ja aloitti lääketieteen opinnot. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1871 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1878, mutta ei koskaan harjoittanut lääkärin ammattia.[1]
Granfelt meni kesällä 1878 naimisiin kansakoulunopettaja Mandi Cantellin kanssa, joka tuli myös tunnetuksi kansanvalistajana ja kirjailijana. Heillä oli seitsemän lasta, joista viisi aikuisiksi elänyttä poikaa suomensivat kaikki sukunimensä Kuuseksi. Heihin kuuluivat professori Eino Kuusi, vakuutusneuvos Aarne Kuusi, rovasti ja kirjailija Ilmari Kuusi sekä professori Sakari Kuusi.[1][3]
Kotinsa ruotsinkielisestä taustasta huolimatta Granfelt omaksui fennomanian aatteen ja suomen kielen. Hän kannatti fennomaanien kansansivistysihanteita ja omistautui rahvaalle suunnatun valistustyön kehittämiselle. Granfeltin tavoitteena oli suomalaisten kansallinen yhdentyminen, jota palvelemaan erilaiset sivistyslaitokset oli hierarkkisesti asetettava. Hän haki syksyllä 1878 neljä vuotta aiemmin perustetun Kansanvalistusseuran sihteerin tointa, joka oli vapautunut Jaakko Päivärinnan jouduttua eroamaan. Granfelt valittiin tehtävään ja hän uudisti nopeasti järjestön toiminnan. Yhdistyksen kustannustoiminta kasvoi valtavasti. Virosta hän keksi kansallisten laulujuhlien idean, jonka päätti tuoda myös Suomeen.[4] Suomen ensimmäiset laulujuhlat järjestettiin Kansanvalistusseuran vuosijuhlien yhteydessä Jyväskylässä vuonna 1884, minkä jälkeen niitä pidettiin vuoden tai kahden välein eri puolilla maata.[1]
Granfelt oli myös aatelissäädyssä sukunsa edustajana säätyvaltiopäivillä 1882, 1885, 1888, 1891, 1894 ja 1897.[5] Hän ajoi valtiopäivillä alkoholilainsäädännön muutoksia sekä kansansivistystyön laajentamista valtion tuella.[1] Lisäksi hän oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistojen ja kirjavarojen hoitaja vuosina 1879–1896.[2]
Granfelt joutui vuonna 1906 jättämään Kansanvalistusseuran sihteerin tehtävät ilmenneiden tiliepäselvyyksien vuoksi ja korvaamaan henkilökohtaisista varoistaan järjestön taloudelliset menetykset. Tämän seurauksena hän muutti 1907 pysyvästi kesäasunnolleen Mäntyharjun Jylhään, jossa omistautui loppuiäkseen puutarhanhoidolle.[1] Myös hänen kahden lapsensa kuolemat vaikuttivat vetäytymiseen.[6]
Granfelt rakensi Suomeen raittiusliikkeen valtakunnallisen organisaation, joka kansainvälisistä esikuvista huolimatta kytkeytyi ensisijaisesti fennomaanien strategiaan. Tavoitteena oli kansalaisten kasvattaminen ja yhteenliittäminen ylhäältäpäin johdetun järjestötoiminnan avulla. Granfelt perusti vuonna 1883 Helsingissä Raittiuden Ystävät -seuran aiemman Kohtuuden Ystävien seuraajaksi ja se laajennettiin 1888 samannimiseksi valtakunnalliseksi organisaatioksi. Koko maan kattaneen raittiusyhdistysverkoston luomisen seurauksena raittiusliikkeestä tuli aikansa laajinta kannatusta nauttinut kansalaisjärjestö. Granfelt kirjoitti suuren osan Raittiuden Ystävät -järjestön kannanotoista.[1]
Raittiuskysymys kietoutui 1900-luvun alkupuolelle asti työväenluokan olojen parantamiseen. Ajateltiin, että työväenluokka voidaan sitoa yhteiskuntaan ja sen arvomaailmaan vasta kun sille annetaan äänioikeus ja yksityisomaisuutta. Työväenhenkisen raittiusliikkeen keulakuvaksi nousi Matti Helenius-Seppälä, joka alkoi vuodesta 1893 vaatia Raittiuden Ystävien toiminnan uudistamista. Asia henkilöityi Granfeltin ja Helenius-Seppälän väliseksi riidaksi erityisesti vuodesta 1897 alkaen. Granfelt piti Helenius-Seppälää yli-innokkaana ja työläistaustaisena nousukkaana.[6] Granfelt menetti otteensa Raittiuden Ystävistä 1900-luvun alussa, jolloin työväenliikkeen vaikutus raittiusliikkeessä kasvoi. Poliittisesti konservatiivista ja yläluokkaista ”granfeltilaisuutta” alettiin pitää liian vanhoillisena. Niinpä Granfelt luopui Raittiuden Ystävien esimiehen tehtävistä 1902 ja valtakunnallisen kattojärjestön sihteerintoimesta 1906.[1] Granfeltin aseman peri puoluepoliittisesti sitoutunut Väinö Voionmaa.[6]
Nimimerkillä A. Gt.:
Nimimerkillä Kuusi:
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
