Aimo Koivunen
suomalainen sotilas From Wikipedia, the free encyclopedia
Aimo Allan Koivunen[1][2] (17. lokakuuta 1917 Alastaro[1][2] – 2. elokuuta 1989 Jyväskylä[2]) oli suomalainen talvisodassa ja jatkosodassa taistellut sotilas,[1] joka on mahdollisesti ensimmäinen kirjattu tapaus metamfetamiinin yliannostuksesta sodassa.
| Aimo Koivunen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. lokakuuta 1917 Alastaro, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 2. elokuuta 1989 (71 vuotta) Jyväskylä, Suomi |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) | Suomi |
| Palvelusvuodet | 1939–1944 |
| Taistelut ja sodat |
talvisota jatkosota |
| Sotilasarvo | alikersantti[1] |
| Joukko-osasto |
Talvisota:[1] 9.10.1939–27.5.1940: III/JR 13 Jatkosota:[1] 17.6.1941–19.7.1942: 6./JR 35 28.10.1942–9.1.1943: 5./JR 35 9.1.1943–30.4.1943: JR 35 30.4.1943–1.4.1944: 4./Er.P 4 |
Elämäkerta
Nuoruusvuodet
Aimo Allan Koivunen syntyi Alastaron Pispalassa vuonna 1917. Hänen vanhempansa olivat Frans Vihtori Koivunen ja Aune Sofia (Niemelä). Aimo oli perheen kuudesta lapsesta vanhin.[2] Talvisodan sytyttyä vuonna 1939 hän oli 22-vuotias ja palveli 13. jalkaväkirykmentissä osana 5. divisioonaa. Koivunen osallistui taisteluihin Mannerheim-linjalla Karjalassa aina maaliskuussa 1940 solmittuun Moskovan rauhansopimukseen saakka.[1]
Jatkosodan alettua kesäkuussa 1941 Koivunen siirrettiin 35. jalkaväkirykmenttiin. Hänet sijoitettiin erillinen pataljoona 4:n (osasto Paatsalo) 4. komppaniaan Rovaniemelle. Kyseisessä erikoisyksikössä hän suoritti kommandotehtäviä vihollislinjojen takana.[1]
Yliannostus
18. maaliskuuta 1944 Aimo Koivunen partioineen hiihti Kantalahdessa Lapissa suorittaen tehtäväänsä kolmatta päivää. Yhtäkkiä neuvostoliittolaiset joukot hyökkäsivät ja syttyi suuri tulitaistelu. Suomalaiset lähtivät pakenemaan neuvostoliittolaisia, jotka yrittivät saartaa heidät.[3]
Umpihangessa hiihto oli hidasta. Koivunen siirtyi partion eteen avaamaan latua. Kun voimat alkoivat huveta, Koivunen muisti, että hänellä oli rintataskussaan partion koko Pervitin-varasto. Hän yritti saada yhden tabletin käsiinsä, mutta se oli hankalaa kesken hiihdon. Käsineeseen tarttui useampi pilleri ja pimeässä hän erehtyi ottamaan suuhunsa koko annoksen.[4] Pian tämän jälkeen koko partion hiihtämisestä tuli paljon nopeampaa. Vaikutus kesti tosin vain hetken, ja Koivunen alkoi nähdä hallusinaatioita ja hänen tajuntansa alkoi heiketä. Hän käyttäytyi niin sekopäisesti, että kaverit ottivat häneltä konepistoolin lippaat pois.[3]
Koivusen seuraava muistikuva on seuraavalta aamulta. Hän oli kulkenut 100 kilometriä ja kadottanut partionsa. Hänellä ei ollut lainkaan ammuksia tai ruokaa. Pillereissä olleen metamfetamiinin yliannostus sai Koivusen hourailemaan useiden päivien ajan ja hänen olotilansa vaihtelivat hereillä olemisesta nukkumiseen ja hallusinointiin.[3]
Toisessa muistikuvassa hän hiihtää kohti leiriä, jossa kuvittelee olevan suomalaisia. Vasta hiihdettyään niin lähelle, ettei pysty enää kääntymään takaisin, hän tajuaa että se on neuvostoliittolaisten leiri. Hän hiihtää leirin läpi ja saa ryhmän verran neuvostoliittolaisia peräänsä. Lopulta lumimyrskyssä ja yön pimeydessä hän onnistui eksyttämään takaa-ajajansa.[3]
Hiihdettyään useamman päivän Koivunen saapui saksalaisten hylättyyn tukikohtaan. Tie oli miinoitettu ja hän haavoittui astuttuaan maamiinaan. Hän makasi viikon lumessa, kunnes hänet löydettiin. Kahden viikon aikana hän oli syönyt ainoastaan keräämiään männynkasvaimia ja kuukkelin, jonka hän seivästi tukikohdassa maatessaan suksisauvallaan ja söi raakana.[3] Koivunen oli hiihtänyt yli 400 kilometriä 20–30 asteen[5] pakkasessa.
Kun Koivunen viimein pelastettiin ja vietiin sairaalaan, hänen sydämensä lyöntitiheys oli miltei 200 kertaa minuutissa ja hänen painonsa oli laskenut 43 kiloon. Jälkeenpäin Koivunen laski syöneensä partionsa koko 30 pillerin Pervitin-varaston.[3]
Myöhempi elämä
Koivusen sotamuistelmat julkaistiin nimellä Pervitiinipartio Kansa taisteli -lehdessä 1978.[3][6]
Sotien jälkeen Koivunen asettui Keski-Suomeen, missä hän myös tapasi vaimonsa Elsan. He saivat yhdeksän lasta.[6] Koivunen kuoli 71-vuotiaana vuonna 1989 Jyväskylässä.[2] Geni.comin mukaan hänet on haudattu Pylkönmäelle[2] ja Find-a-Grave -sivuston mukaan Saarijärvelle.[7]
Suurimman arvostuksensa Koivunen sai vasta kuolemansa jälkeen. Hänen uskomattomasta tarinastaan on tehty useita dokumentteja ja artikkeleita, joiden myötä hän on saanut kansainvälistäkin huomiota. Muun muassa BBC on uutisoinut Koivusen yliannostuksesta,[8] ja Aleksi Rantamaa on tehnyt hänestä lyhytdokumentin, joka on julkaistu Yle Kioskin Youtube-kanavalla.[9]
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.