Ahvenanmaan sopimus

Ahvenanmaan sopimuksessa viitataan kahteen Ahvenanmaan demilitarisointia ja neutralointia koskevaan sopimukseen.

Ahvenanmaan konventio vuodelta 1856 allekirjoitettiin ensimmäinen sopimus 30. maaliskuuta 1856 Pariisissa, sen jälkeen Venäjä oli kärsinyt tappion Krimin sodassa Britanniaa ja Ranskaa vastaan. Jälkimmäiset toivoivat, että Venäjä ei militarisoi Ahvenanmaata, mikä vahvistettiin Pariisin sopimuksella (1856). ^{[1] [2]}

Venäjä militarisoi saaret vuonna 1916 ensimmäisen maailmansodan aikana, mikä herätti Ruotsissa kriittisiä reaktioita.^[2]

Ahvenanmaansaarten linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva sopimus allekirjoitettiin 19. lokakuuta 1921 Genevessä Kansainliiton välityksellä Ruotsin, Suomen, Saksan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan, Italian, Tanskan, Puolan, Viron ja Latvian toimesta Ahvenanmaan kysymyksen aikana.

Oikeustieteilijä Rafael Erich arvosteli vuonna 1942 julkaistussa tutkimuksessaan vuoden 1921 sopimusta siitä, ettei se antanut Suomelle mahdollisuutta ryhtyä rauhan aikana konkreettisiin toimiin Ahvenanmaan saarten puolustamiseksi, mikä tuli esiin Euroopan poliittisen tilanteen kiristyessä 1930-luvun lopulla. Erich katsoi sopimuksen menettäneen täysin merkityksensä toisen maailmansodan sytyttyä.^[3]

Talvisodan jälkeen syksyllä 1940 Suomi ja Neuvostoliitto solmivat kolmannen Ahvenanmaan demilitarisointia koskevan sopimuksen, ns. Moskovan Ahvenanmaa-sopimuksen.

Viitteet

1. Finlex: Ahvenanmaansaarten linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva sopimus. Finlex. Viitattu 14.4.2023.
2. Uneasy Sweden and the Menace of Prussianism; An Analysis of the Scandinavian Situation in View of Kaiser's Reported Ambition to Make the Baltic a German Lake (PDF) 24.5.1918. The New York Times. Viitattu 24.4.2009.
3. J. K: Paasikivi: Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939–41, osa II – Välirauhan aika, s. 90. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1959.