Agostinho da Silva

George Agostinho Baptista da Silva (13. helmikuuta 1906 Porto – 3. huhtikuuta 1994 Lissabon) oli portugalilainen filosofi ja kirjailija. Hän käsitteli kirjoituksissaan muun muassa panteismia, millenarianismia ja ihmisen vapautta.

Agostinho da Silva

Elämä

Agostinho da Silva syntyi Portossa, Portugalissa, vuonna 1906. Hän opiskeli Porton yliopistossa klassillista filologiaa vuosina 1924–1928, ja ryhtyi valmistuttuaan kirjoittamaan Seara Nova -aikakauslehteen. Silva eli Brasiliassa 1947–1969, koska hän vastusti Portugalin pääministerin António de Oliveira Salazarin fasistista Estado Novo -diktatuuria. Palattuaan Portugaliin hän jatkoi kirjoittamista ja toimi portugalilaisissa yliopistoissa opettajana.^[1]

Teokset

Agostinho da Silva julkaisi teoksia useilta eri aloilta. Klassillisiin opintoihin liittyen hän kirjoitti muun muassa teokset Breve ensaio sobre Pérsio, Sentido histórico das civilizações clássicas ja A religião grega, ja käänsi tekstejä klassisilta ja moderneilta kirjoittajilta, kuten Sofokleelta, Platonilta, Aristofaneelta, Lucretiukselta, Plautukselta, Terentiukselta, Theokritokselta, Catullukselta, Sallustiukselta, Suetoniukselta, Tacitukselta ja Michel de Montaignelta. Silva kirjoitti elämäkertoja lukuisista historiallisista henkilöistä, joihin kuuluivat ainakin Pestalozzi, Franciscus Assisilainen, Lamennais, Michelangelo, Louis Pasteur, Abraham Lincoln ja Robert Owen. Hänen pegagogisia tekstejään olivat muun muassa Sanderson e a Escola de Oundle ja 0 Método Montessori. Silvan esseisiin lukeutuvat tekstit Glossas, Conversa com Diotima, Parábola da mulher de Loth, Considerações, Sete Cartas a um Jovem Filósofo, Reflexão à margem da literatura portuguesa, Um Fernando Pessoa ja As Aproximações.^[1]