Aflatoksiinit

Aflatoksiinit ovat homesienten tuottamia terveydelle haitallisia mykotoksiineja, joista aflatoksiini B1 ja G1 ovat karsinogeenisia eli syöpää aiheuttavia aineita. Myrkyllisin on aflatoksiini B1. Niitä ei pidä sekoittaa alfatoksiineihin, jotka ovat bakteerien tuottamia proteiinitoksiineja.

Tämä artikkeli kertoo homeiden tuottamista toksiineista. Alfatoksiinit ovat bakteerien tuottamia toksiineja.

(–)-Aflatoksiini B₁:n rakenne.

(–)-Aflatoksiini G₁:n rakenne.

Vaikutusmekanismi

Aflatoksiini B1:n vaikutus perustuu siihen, että se metaboloituu elimistössä hyvin reaktiiviseksi epoksidiksi.^[1] Tämä epoksidi voi kiinnittyä pysyvästi solutuman DNA:han, erityisesti guaniinin typpiatomiin ja aiheuttaa erityyppisiä mutaatioita. Siitä voi seurata esim. syöpäsolun syntyä estävän p53-geenin vaurioituminen.^[2] Aflatoksiini B1 on erittäin voimakas maksasyöpää aiheuttava aine, mutta voi aiheuttaa syöpää koe-eläimissä useissa muissakin elimissä. Se on saman vaikutusmekanismin perusteella myös suoraan myrkyllinen muun muassa maksasoluille.^[1] Akuutisti tappava annos eri eläinlajeilla vaihtelee 0,5–60 mg/kg.^[3] Myös syöpää aiheuttava kyky on hyvin erilainen eri eläinlajeilla, muun muassa rotalle aflatoksiini B1 on kaikkein voimakkain tunnettu syöpää aiheuttava aine, kun taas hiirelle syöpää ei synny.^[3]

Myrkytykset

Aflatoksiineja erittävät monet homesienet. Niistä merkittävimpiä ovat Aspergillus-suvun homeet.^[4] Useimmiten aflatoksiinit ovat seoksia.

Aflatoksiinit todettiin 1960 kalkkunoita tappaneen niin sanotun Turkey X -sairauden aiheuttajiksi. Myrkky oli peräisin Aspergillus flavus -homeesta, josta aflatoksiini on saanut nimensä. Myöhemmissä tutkimuksissa on löydetty myös kolme muuta aflatoksiinia muodostavaa hometta: Aspergillus parasiticus, Aspergillus nomius ja Aspergillus tamarii.^lähde?

Aflatoksiini on erityinen ongelma pähkinöissä.^[5] Niitä voi kuitenkin esiintyä monissa muissa elintarvikkeissa, myös viljoissa, jos sato pääsee homehtumaan. Trooppisissa maissa, etenkin Afrikassa, suuri maksasyövän esiintyvyys on yhdistetty aflatoksiinialtistukseen. Riski on erityisen suuri hepatiittien (virusten aiheuttaman maksatulehduksen) yhteydessä.^[1]

Eri aflatoksiineja

Aflatoksiini	Kemiallinen kaava	CAS-numero	Moolimassa	Sulamispiste (°C)
B1	C17H12O6	1162-65-8	312	268-269
B2	C17H14O6	7220-81-7	314	286-289
B3	C16H14O6	23315-33-5	302	-
D1	C16H14O5	52373-83-8	286	-
G1	C17H12O7	1165-39-5	328	244-246
G2	C17H14O7	7241-98-7	330	237-240
M1	C17H12O7	6795-23-9	328	299
M2	C17H14O7	6885-57-0	330	293
P1	C16H10O6	32215-02-4	298	-
Q1	C17H12O7	52819-96-2	328	-
B2A	C17H14O7	17878-54-5	330	240
G2A	C17H14O8	20421-10-7	346	190

Lähteet

1. Elonen E. Sienimyrkytykset, ss. 1145–1152 kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3 Luettavissa myös verkossa
2. Komulainen H. Karsinogeenisuus ja p53-geeni, s. 136 kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3 Luettavissa myös verkossa
3. Kotsonis FN, Burdock GA, Food toxicology, kirjassa Klaassen, CD: Casarett & Doull's Toxicology, 8. p., s. 1338–1339, McGraw-Hill, New York 2013.
4. Sari Peura, Mykotoksiinit, (arkistolinkki)
5. Aflatoksiini-määräykset yhtenäisiksi EU:ssa Finfood

Aiheesta muualla

• Reddy,S.V. and Farid Waliyar: Properties of Aflatoxin and it producing fungi (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• International Agency for Research on Cancer (IARC) - Summaries & Evaluations: AFLATOXINS (englanniksi)
• Some Naturally occurring Substances: Food Items and Constituents, Heterocyclic Aromatic Amines and Mycotoxins (englanniksi)
• Aspergillus.org.uk: Secondary metabolites of aspergillus species (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• National Toxicology Program, Department of Health and Human Services, Report on Carcinogens, Thirteenth Edition: Aflatoxins (pdf) (englanniksi)