Remove ads
Aavikoituminen tarkoittaa kuivilla alueilla tapahtuvaa maan laadun heikentymistä[1]. Aavikoituminen voi johtua ilmaston luonnollisesta kuivumisesta, mutta monissa tapauksissa ihminen on aiheuttanut aavikoitumista tuhoamalla aavikon laidoilla hiekkaa sitovan pintakasvillisuuden, esimerkiksi, saastuttamalla ja viljelemällä. Nyt käynnissä oleva ja aavikoitumista tehostava ilmastonmuutos on seurausta ihmisen omasta toiminnasta. Väestönkasvu lisää osaltaan ihmisen maaperää tuhoavaa toimintaa.
Aavikoitumiseen on syynä monesti ihmisen toiminnan ja kuivuuskausien yhteisvaikutus. Se onkin yksi vakavimmista ympäristöongelmista. Tunnetuin esimerkki aavikoitumisesta on Saharan laajeneminen Sahelin alueella. Sahel sijaitsee Saharan ja savannin välissä. Yhdysvalloissa laaja kuivuus 1930-luvulla muutti peltoja dyynikentiksi ennen kuin tilanne saatiin hallintaan. Aavikoituminen on uhka myös Aasiassa.
Professori Väinö Auer käytti aavikoitumisesta termiä "aavikkopaholainen".[2]
Remove ads
Jopa 40 % maapallon pinta-alasta on kuivaa aluetta. Kuivilla, eroosioherkillä alueilla elää noin miljardi ihmistä, joista useimpien toimeentulo on riippuvainen paikallisista luonnonvaroista. Köyhien alueiden asukkaiden tietämättömyys aavikoitumisesta johtaa kestämättömään maankäyttöön. Tämä johtaa aavikoitumiseen, joka johtaa vielä pahempaan köyhyyteen.[3] Maailman suurin aavikko on Pohjois-Afrikassa sijaitseva Saharan autiomaa.[4]
Maatalous
Ylilaidunnus johtaa aavikoitumiseen, kun karja syö tai tallaa aavikkoa sitovia kasveja. Aikaisemmin paimentolaiset siirsivät laumojaan alueelta toiselle, mutta juomaveden hankkiminen porakaivoista on johtanut samojen alueiden ympärivuotiseen laidunnukseen. Väestönkasvun myötä viljely on levinnyt aroille alueille, ja kasvillisuutta on hävitetty myös polttopuun keräämiseksi.[5]
Kasteluviljely aiheuttaa maan suolaantumista.[6] Kasvillisuuden ja runsaan veden aiheuttama haihdutus nostaa suolat pintaan. Suola tuhoaa normaalin suolaa sietämättömän kasvillisuuden. Maan suolaantuminen on erityisen suuri ongelma Aasiassa ja Pohjois-Amerikan lounaisosissa. Irakin kasteluviljelyalueista 70% on pilalla suolan takia.[7]
Remove ads
Aavikoitumista voi estää kasvillisuutta istuttamalla, kaskiviljelystä luopumalla, suosimalla sitkeitä eläimiä laidunnuksessa, viljelemällä kuivuutta sietäviä kasvilajeja ja vuoroviljelyllä. Luonnollisesti eteneviä aavikoita ei kuitenkaan voi pysäyttää. Aavikoitumista voidaan kuitenkin hidastaa suojelemalla olemassa olevaa kasvillisuutta. Aavikoiden reuna-alueiden kulumista voidaan ehkäistä karjaa vähentämällä ja kuivuutta kestäviä puita ja viljalajeja istuttamalla.[4][8]
Laidunnuksen rajoittaminen
Karjaa voi olla liikaa alueen kantokykyyn nähden, jolloin nälkäinen karja syö kasvien juuretkin. Tulisi suosia sitkeitä eläimiä, kuten lampaita, sillä ne sietävät kuivuutta ja elävät vähällä ravinnolla ja näin ollen kuluttavat ympäristöään vähemmän.[4][8]
Uudet vesilähteet
Hyvä keino estää aavikoitumista on uusien vesilähteiden perustaminen ja oikeanlaisten kosteutta sitovien kasvien istuttaminen. Ongelmana voi kuitenkin olla liiallinen kastelu, joka hukuttaa kasvit ja huuhtelee ravinteet pois maaperästä. Maan suolaantumista pitää välttää, sillä suolaantuminen pilaa pohjavesivarastoja.[4] Keinotekoinen sade voi olla tulevaisuudessa hyvä vaihtoehto kuivan maaperän kostuttamiselle, mutta tekniikka ei ole vielä kovinkaan hyvin hallussa. On vaikeaa istuttaa keinotekoista kastelusovellusta luontoon niin, että sen vaikutukset olisivat pysyviä.[9]
Kasvillisuuden istuttaminen ja viljelymenetelmät
Viljelemällä kuivuutta sietäviä ja vähän kastelua tarvitsevia kasvilajeja kuten durraa ja hirssiä pystytään vähentämään veden käyttöä ja estämään suolaantumista ja peltojen tuhoutumista kuivuudessa. Myös viljelyteknologian puute aiheuttaa aavikoitumista. Onkin olemassa erilaisille maastoille sopivia viljelymenetelmiä kuten kuiville alueille kehitetty strip- ja dry farming –viljelytekniikka sekä erilaisia vuoroviljelymenetelmiä, kuten lomittais- ja moniviljely. Maastonmukainen kyntö on myös tärkeää aavikoitumisen ehkäisemisessä.[8] Saharan reunamaat ovat kansainvälisellä rahoituksella alkaneet istuttaa puita aavikoitumista vastaan.
Kaskiviljelystä luopuminen ja uudelleen metsittäminen
Metsiä kaskeamalla saadaan käyttöön ravinteikasta viljelymaata. Kun maaperä viljelyn seurauksena köyhtyy, se hylätään ja etsitään uusi alue kaskettavaksi. Metsän palautuminen kaskesta saattaa kestää vuosikymmeniä, joten kaskiviljelystä tulisi luopua. Tällä aikaa maaperää sitovasta kasvillisuudesta on puutetta ja aavikoituminen on mahdollista. Vedenjakaja-alueita ja vuoristometsiä tulisi suojella ja hakatut alueet tulisi metsittää uudelleen.[8][10]
Kansainvälinen yhteistyö
Vuonna 1996 astui voimaan UNCCD (United Nations Convention to Combat Desertification) eli YK:n aavikoitumissopimus. Sen on allekirjoittanut lähes 200 maata ja sitä toteutetaan kaikkialla, missä aavikoituminen uhkaa. Ongelmat ovat Afrikassa suurimmat, joten sinne kohdistuu suurin tuki ja toiminta.[8][11]
Remove ads
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads