AG-luokka

AG-luokka oli Venäjän keisarikunnan laivaston 17 sukellusveneen muodostama alusluokka. Venäläinen luokkanimi tulee sanoista Американсий Голланд (Amerikanskij Golland = Amerikkalainen Holland). Yhdysvalloissa luokkanimi oli H-luokka. Kokoamisprojektin ulkopuolisten seitsemän veneen kohtalo on tuntematon. Veneet ottivat osaa taisteluihin Itämerellä vaihtelevalla menestyksellä.

AG
Tekniset tiedot
Uppouma	361 t (pinnalla) 440 t (sukellus)
Pituus	45,80 m
Leveys	4,9 m
Syväys	3,81 m
Koneteho	2 480 bhp dieselmoottoria 2 × 640 hv sähkömoottoria
Nopeus	13 solmua (pinnalla) 10,5 solmua (sukellus)
Miehistöä	30
Aseistus
Meritorjunta	1 × 47 mm tykki 4 × 457 mm torpedoputkea
Infobox OK

Alukset

Ensimmäiset viisi sukellusvenettä erä tilattiin 1915 tai alkuvuodesta 1916. Alusten osat valmistettiin British Pacific Engineering & Constructionin tehtaalla Barnetissa lähellä Vancouveria Brittiläisessä Kolumbiassa Electric Boat Companyn valmistussopimuksen mukaan. Valmistetut osat toimitettiin Venäjälle joulukuussa 1915 Itämeren telakalle kasattaviksi. Kaikki veneet luovutettiin Venäjän keisarikunnan laivastolle kesäkuuhun 1916 ja ne sijoitettiin Itämeren laivastoon.^[1]

AG-luokka^[2]

nimi	rakentaja	kölinlasku	vesillelasku	palvelus	kohtalo
AG 11	Itämeren telakka, Pietari	1915	1916	9. syyskuuta 1916	miehistönsä upottama 3. huhtikuuta 1918 Hangossa
AG 12	Itämeren telakka, Pietari	1915	1916	16. syyskuuta 1916	miehistönsä upottama 3. huhtikuuta 1918 Hangossa
AG 13 myöh. AG 16	Itämeren telakka, Pietari	1915	1916	17. marraskuuta 1916	miehistönsä upottama 3. huhtikuuta 1918 Hangossa
AG 14	Itämeren telakka, Pietari	1915	1916	1916	upotettu 6. heinäkuuta 1917 Libaun edustalla
AG 15	Itämeren telakka, Pietari	1915	1916	15. marraskuuta 1916	miehistönsä upottama 3. huhtikuuta 1918 Hangossa

Toinen erä sisälsi kaksi kolmen veneen tilausta. Ensimmäisen tilauksen osien valmistus tehtiin maaliskuuhun 1916 mennessä St. Johnsissa New Brunswickissa. Lokakuussa Canadian Vickers toimitti veneet Vancouverin kautta Venäjälle Vladivostokiin, mistä ne toimitettiin edelleen Siperian rataa pitkin Nikolajeviin Mustan meren rannalle koottaviksi. Kolme venettä liitettiin Venäjän keisarikunnan Mustan meren laivastoon 9. maaliskuuta 1917. Toisen tilauksen kolmen veneen osat valmisti Canadian Vickers Montrealissa vuosina 1916-1917 ja ne toimitettiin alkuvuodesta 1917. Ne saapuivat Nikolajeviin 3. syyskuuta 1917.^[1]

AG-luokka^[3]

nimi	rakentaja	kölinlasku	vesillelasku	palvelus	kohtalo
AG 21	Nikolajevin telakka, Nikolajev	1917	1917	1918	Hylky nostettu 5. tammikuuta 1928 ja palautettu palvelukseen 30. joulukuuta 1930 sukellusveneenä No. 16 nimetty 30. joulukuuta 1931 Metallistiksi 15. syyskuuta 1934 A-5:ksi poistettu palveluksesta 1948 ja siirretty akkujen latausasemaksi romutettu 1950-luvulla
AG 22	Nikolajevin telakka, Nikolajev	1917	1919	1919	hylätty marraskuussa 1923
AG 23	Nikolajevin telakka, Nikolajev	toukokuu 1917	1. kesäkuuta 1919	22. syyskuuta 1920	alus nimettiin 22. syyskuuta 1920 Trotskiksi nimetty 31. joulukuuta 1922 Nezamozhniksi 12. heinäkuuta 1923 Shakteriksi 2. heinäkuuta 1923 sukellusvene No. 12 15. syyskuuta 1934 A-1:ksi tuhoutunut ilmahyökkäyksessä Sevastopoliin syksyllä 1941 hylky upotettu kesäkuussa 1942 Sevastopolin edustalle
AG 24	Nikolajevin telakka, Nikolajev	1. kesäkuuta 1919	7. huhtikuuta 1921	22. heinäkuuta 1921	alus nimettiin 31. heinäkuuta 1922 Kommunistiksi 2. heinäkuuta 1923 sukellusvene No. 13 15. syyskuuta 1934 A-2:ksi poistettu palveluksesta kesäkuussa 1946 ja siirretty akkujen latausasemaksi romutettu
AG 25	Nikolajevin telakka, Nikolajev	3. elokuuta 1920	5. huhtikuuta 1922	26. toukokuuta 1922	alus nimettiin 23. maaliskuuta 1923 Marksistiksi 1. heinäkuuta 1923 sukellusvene No. 14 15. syyskuuta 1934 A-3:ksi tuhoutumissyy tuntematon mahdollisesti sukellusveneentorjuntatroolareiden upottama 28. lokakuuta 1943
AG 26	Nikolajevin telakka, Nikolajev	23. lokakuuta 1920	24. helmiikuuta 1923	11. heinäkuuta 1923	alus nimettiin 4. toukokuuta 1923 Politrabotnikiksi 11. heinäkuuta 1923 sukellusvene No. 15 15. syyskuuta 1934 A-4:ksi poistettu palveluksesta toisen maailmansodan jälkeen ja siirretty akkujen latausasemaksi romutettu

Kolmannen erän kuusi alusta valmistettiin osina British Pacificin telakalla lähellä Vancouveria. Tilaus oli tehty viimeistään huhtikuussa 1917 ja valmistuneet osat lastattiin syyskuussa Vancouverissa rahtialus Key Westiin. Vallankumouksessa oleva Venäjä ei kyennyt vastaanottamaan veneitä, vaan ne varastoitiin Vancouveriin. Yhdysvaltain laivasto lunasti 20. toukokuuta 1918 veneet ja ne laivattiin Puget Soundin laivastontelakalle Bremertoniin koottaviksi. Alukset laskettiin vesille loka-marraskuussa ja otettiin palvelukseen Yhdysvaltain laivastossa vuoden lopusta alkaen. Alukset poistettiin alusluettelosta vuonna 1931.^[1]

AG-luokka^[4]

nimi	rakentaja	kölinlasku	vesillelasku	palvelus	kohtalo
AG 17	Puget Soundin laivastontelakka, Bremerton	12. toukokuuta 1918	9. lokakuuta 1918	1918	liitetty Yhdysvaltain laivastoon nimellä USS H-4 runkonumerolla SS-147
AG 18	Puget Soundin laivastontelakka, Bremerton	12. toukokuuta 1918	24. syyskuuta 1918	1918	liitetty Yhdysvaltain laivastoon nimellä USS H-5 runkonumerolla SS-148
AG 19	Puget Soundin laivastontelakka, Bremerton	14. toukokuuta 1918	26. elokuuta 1918	1918	liitetty Yhdysvaltain laivastoon nimellä USS H-6 runkonumerolla SS-149
AG 20	Puget Soundin laivastontelakka, Bremerton	15. toukokuuta 1918	17. lokakuuta 1918	1918	liitetty Yhdysvaltain laivastoon nimellä USS H-7 runkonumerolla SS-150
AG 27	Puget Soundin laivastontelakka, Bremerton	25. toukokuuta 1918	14. marraskuuta 1918	1918	liitetty Yhdysvaltain laivastoon nimellä USS H-8 runkonumerolla SS-151
AG 28	Puget Soundin laivastontelakka, Bremerton	1. kesäkuuta 1918	23. marraskuuta 1918	1918	liitetty Yhdysvaltain laivastoon nimellä USS H-9 runkonumerolla SS-152

Lähteet

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
• Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1 (englanniksi)

Viitteet

1. Polmar & Noot 1991 s. 240
2. Polmar & Noot 1991 s. 239
3. Polmar & Noot 1991 s. 239-240 ja 245-246
4. Polmar & Noot 1991 s. 239-240

1. tilaus	AG 11 - AG 12 - AG 13/AG 16 - AG 14 - AG 15
2. ja 3. tilaus	AG 21 - AG 22 - AG 23 - AG 24 - AG 25 - AG 26
4. tilaus	AG 17 - AG 18 - AG 19 - AG 20 - AG 27 - AG 28

AG-luokan sukellusveneet

Edeltäjä: Svyatoi Georgi (1915) – Seuraaja: Svyatoi Georgi (1917)