1918 – mies ja hänen omatuntonsa

1918 – mies ja hänen omatuntonsa on vuonna 1957 ensi-iltansa saanut suomalainen elokuva, jonka on ohjannut Toivo Särkkä. Elokuva perustuu Jarl Hemmerin näytelmään Gehenna och ljusstrålen (1928), jonka pohjalta Hemmer kirjoitti romaanin En man och hans samvete (1931). Käsikirjoituksen teki entinen IKL-aktiivi Ilmari Unho, joskin hänen nimensä jäi pois, kuten salainen sopimus edellytti^[1].

1918 – mies ja hänen omatuntonsa
Elokuvan juliste.
Ohjaaja	Toivo Särkkä
Käsikirjoittaja	Ilmari Unho Toivo Särkkä
Tuottaja	Toivo Särkkä
Säveltäjä	Heikki Aaltoila
Kuvaaja	Marius Raichi
Leikkaaja	Kurt Vilja
Pääosat	Åke Lindman Anneli Sauli Pentti Irjala Helge Herala Ture Ara
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta	20. syyskuuta 1957
Kesto	101 min
Alkuperäiskieli	Suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Ture Ara sai roolisuorituksestaan vuoden 1957 parhaan miessivuosan Jussi-palkinnon.

Juoni

Elokuva sijoittuu Suomen sisällissotaan. Papin virkansa menettänyt Samuel Bro (Åke Lindman) kohtaa uuden ristiriidan tavatessaan kaupunkiin ilotytöksi tulleen Essin (Anneli Sauli). Bro koittaa pelastaa tytön ottamalla tämän luokseen asumaan. Hänen omatuntonsa ei anna rauhaa, himot nuoreen tyttöön kasvavat ja johtavat lankeamiseen, ja hän pyytää Essiä odottamaan parempaa elämää ja avioliittoa kanssaan. Essi päätyy vankilaan ja Samuel papiksi Suomenlinnan vankileirille.

Samuelin pappisystävä joutuu ristiriitaan kutsumuksensa kanssa saarnatessaan teloitettaville punavangeille ja poistuu lopulta leiriltä. Samuel tekeytyy punavangiksi päästäkseen lähelle vankeja ja menee lopulta ammuttavaksi toisen vangin puolesta.