Yrjö IV
Ison-Britannian ja Irlannin sekä Hannoverin kuningas (1820-1830) / From Wikipedia, the free encyclopedia
Yrjö IV (George Augustus Frederick; 12. elokuuta 1762 – 26. kesäkuuta 1830) oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningas ja Hannoverin kuningas vuosina 1820–1830. Hän oli neljäs Hannover-sukuinen hallitsija ja oli jo aiemmin toiminut sijaishallitsijana prinssihallitsijan (engl. Prince Regent) nimikkeellä edellisen kuninkaan, isänsä Yrjö III:n tultua ”mielisairaaksi”. Yrjö IV:tä seurasi valtaistuimelle hänen nuorempi veljensä Vilhelm IV.[1][2]
Yrjö IV | |
---|---|
Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas Hannoverin kuningas | |
Valtakausi |
29. tammikuuta 1820 – 26. kesäkuuta 1830 |
Kruunajaiset | 19. heinäkuuta 1821 |
Edeltäjä | Yrjö III |
Seuraaja | Vilhelm IV |
Syntynyt |
12. elokuuta 1762 Lontoo |
Kuollut |
26. kesäkuuta 1830 (67 vuotta) Windsor, Berkshire |
Hautapaikka | St. George’s Chapel, Windsor, Berkshire |
Puoliso |
Maria Anne Fitzherbert Caroline Brunswick-Wolfenbüttel |
Lapset | Charlotte Augusta |
Koko nimi | George Augustus Frederick |
Suku | Hannover |
Isä | Yrjö III |
Äiti | Charlotte von Mecklenburg-Strelitz |
Uskonto | anglikaani |
Nimikirjoitus |
Yrjön valtionhoitajakauden tärkein tapahtuma oli voitto Napoleonin sodissa. Yrjö osallistui usein politiikkaan, vaikkakaan ei niin usein kuin isänsä. Pääministerinä toimi suuren osan hänen kauttaan Liverpoolin jaarli Robert Jenkinson.
Yrjö nai salaa katolilaisen lesken 1785, mutta hänen isänsä peruutti avioliiton. Hänellä oli lukuisia rakastajattaria, ja vaimonsa Caroline von Braunschweigin kanssa hänellä oli niin huonot välit, että tämä muutti 1796 heidän ainoan lapsensa Charlotte Augustan kanssa Italiaan, josta palasi 1821 saadakseen kuningattaren oikeudet. Yrjö ei kuitenkaan päästänyt häntä kruunajaisiin, ja Caroline kuoli vajaata kuukautta myöhemmin.
Kuninkaana Yrjö vastusti katolilaisten emansipaatiota, joka viimein toteutui 1829.