Ydinnaula

Ydinnaula tai intramedullaarinaula on raajojen pitkien putkiluiden tiettyjen murtumien hoitoon käytetty kirurginen implantti. Pohjimmiltaan se on luun ydinonteloon pakotettava metallinen sauva. Nykyisten ydinnaulojen keksijänä pidetään saksalaista kirurgia Gerhard Küntscheriä joka kehitti menetelmän ja käytti sitä ensimmäisen kerran vuonna 1939 toisessa maailmansodassa vammautuneiden sotilaiden hoitoon.^[1] Tätä aiemmin kyseiset vammat oli hoidettu asettamalla raaja vetoon sekä kipsiin kuukausiksikin. Ydinnaulaus mahdollisti potilaiden kävelemisen jo viikoissa ja sotilaiden varhaisen paluun tehtäviin.^[2]

Röntgenkuva sääriluun ydinnaulatusta murtumasta, kuvassa on nähtävillä pohjeluun murtuma mutta varsinainen sääriluun murtuma sijaitsee alempana kuvausalueen ulkopuolella.

Reisiluun yläosan murtumiin käytetty nk. kefalomedullaarinaula missä ylimmät viistot ruuvit kulkevat reisiluun kaulan sisällä.

Nykyiset ydinnaulat valmistetaan useimmiten titaanista joka on terästä kestävämpää sekä reagoi vähemmän biologisesti.^[3] Sekä naula että luut lukitaan paikalleen niin kutsutuilla salparuuveilla jotka estävät rakenteiden ja implantin asennon muuttumisen. Tästä syystä nykyistä ydinnaulausta kutsutaan myös salpaydinnaulaukseksi.^[2]

Lähteet

1. Bong, Matthew R.; Koval, Kenneth J.; Egol, Kenneth A.: The History of Intramedullary Nailing. Bulletin of the NYU Hospital for Joint Diseases, 2006, 64. vsk, nro 3/4, s. 94–97. NYU Hospital for Joint Diseases. PubMed:17155917 Artikkelin verkkoversio. Arkistoitu 21.1.2015.
2. Wheeless' Textbook of Orthopaedics - Intramedullary Nailing of Femoral Shaft Frx Duke Orthopaedics. Viitattu 4.8.2011.
3. Leung, Kwok-Sui; Kempf, Ivan; Alt, Volker; Taglang, Gilbert; Haarman, H. J. Th. M.; Seidel, Hartmut; Schnettler, Reinhard: Practice of intramedullary locked nails: new developments in techniques and applications, s. 100. Birkhäuser, 15 February 2006. ISBN 978-3-540-25349-5 [[[:Malline:Google books]] Teoksen verkkoversio].