Wilhelm Junker
From Wikipedia, the free encyclopedia
Johann Wilhelm Junker (ven. Васи́лий Васи́льевич Ю́нкер, Vasili Vasiljevitš Junker; 6. huhtikuuta 1840 Moskova – 13. helmikuuta 1892 Pietari[1]) oli saksalaissyntyinen venäläinen Afrikan tutkija.
Wilhelm Junker syntyi pankkiirin perheeseen ja opiskeli lääketiedettä Göttingenissä ja Tartossa[2]. Vuosina 1873–1875 hän matkusteli Tunisiassa, Algeriassa, Libyassa ja Egyptissä[3].
Junker lähti ensimmäiselle tutkimusmatkalleen Valkoiselle-Niilille vuonna 1876. Hän tutki sen itäistä sivujokea Sobatia ja siirtyi seuraavana vuonna länteen Bahr al-Ghazalille. Junker tutki Niilin ja Kongon vedenjakajaa edeten Uelen yläjuoksulle saakka. Vuonna 1878 hän palasi Egyptiin.[3]
Vuonna 1879 Junker lähti toiselle matkalle Niilin ja Kongon vedenjakajalle. Hän kuvasi tarkkaan Uelejoen ja osoitti yhdessä George Grenfellin kanssa, että kyseessä on Ubangin lähdejoki.[3] Junkerin paluuta viivästytti Sudanin mahdikapina, jonka aikana hän johti Emin Paššan pelastusretkikuntaa[4]. Vuonna 1886 Junker lähti Afrikan Isojenjärvien kautta itään saapuen lopulta Sansibariin[3].
Junker laati matkoillaan joukon karttoja ja keräsi runsaasti maantieteellistä ja kansatieteellistä aineistoa. Hänen matkakertomuksensa Reisen in Afrika ilmestyi saksaksi kolmessa osassa vuosina 1889–1891.[3][4]