![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/73/Werber_Arber.jpg/640px-Werber_Arber.jpg&w=640&q=50)
Werner Arber
From Wikipedia, the free encyclopedia
Werner Arber (s. 3. kesäkuuta 1929 Gränichen, Aarau) on sveitsiläinen mikrobiologi. Hän teki luonnontieteisiin liittyvän diplomityön Zürichin teknillisessä korkeakoulussa (ETH Zürich) ja väitteli biologian tohtoriksi Geneven yliopistossa vuonna 1958. Myöhemmin hän oli molekyyligenetiikan professori Genevessä ja vieraileva professori Kalifornian yliopistossa. Vuodesta 1971 Arber oli Baselin yliopiston professori.[1]
Werner Arber | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 3. kesäkuuta 1929 (ikä 95) Gränichen, Aarau, Sveitsi |
Koulutus ja ura | |
Tutkimusalue | Mikrobiologia |
Palkinnot |
![]() |
Infobox OK |
Hän sai Daniel Nathansin ja Hamilton Smithin kanssa vuonna 1978 Nobelin lääketieteen palkinnon restriktioentsyymien löytämisestä. Heidän työnsä johti rekombinantti-DNA-teknologian (rDNA) kehittymiseen. Tällä teknologialla voidaan tuottaa hormonilääkkeitä soluviljelmissä, yleensä kolibakteerien avulla. Tyypillisiä tuotettavia lääkeaineita ovat insuliini, kasvuhormoni ja erilaiset rokotteet.[2]
Hän on ollut Paavillisen tiedeakatemian jäsen vuodesta 1981[3] Vuonna 2011 hänet nimitettiin sen puheenjohtajaksi ensimmäisenä protestanttina.[4]