W. S. Van Dyke
yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja / From Wikipedia, the free encyclopedia
Woodbridge Strong ”Woody” Van Dyke, Jr. (21. maaliskuuta 1889 San Diego, Kalifornia – 5. helmikuuta 1943 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, mutta toimi myös näyttelijänä, käsikirjoittajana ja tuottajana.
W. S. Van Dyke | |
---|---|
W. S. Van Dyke |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Woodbridge Strong Van Dyke II |
Syntynyt | 21. maaliskuuta 1889 San Diego, Kalifornia |
Kuollut | 5. helmikuuta 1943 (53 vuotta) Los Angeles, Kalifornia |
Ammatti |
elokuvaohjaaja, -näyttelijä, -käsikirjoittaja ja -tuottaja |
Puoliso |
Zina Ashford (1907–1920) Ruth Mannix (1935–1943) |
Ohjaaja | |
Aktiivisena | 1915–1942 |
Tunnetuimmat ohjaukset |
Tarzan – viidakon valtias Kuolemaantuomittu Pettävä varjo San Franciscon maanjäristys Marie Antoinette |
Palkinnot | |
Walk of Fame, Hollywood (1960) |
|
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Infobox OK |
Ohjaajanuransa aikana Van Dyke sai lempinimen ”One-Take Woody” (suom. Yhden oton Woody); elokuviaan ohjatessa Van Dyke yritti saada jokaisen kohtauksen kuvattua (yhdellä otolla) nopeasti ja tehokkaasti.[1]
Van Dyke oli Metro-Goldwyn-Mayerin monipuolisimpia ohjaajia: hän ohjasi draama-, western-, komedia-, rikos-, melodraama- ja musikaalielokuvia. Suurin osa Van Dyken ohjaamista elokuvista oli ilmestymisvuonnaan vuoden suurimpia menestyselokuvia ja kassamagneetteja. Hän oli myös yksi MGM:n luotettavimmista ohjaajista, hän oli tehokas, joka sai elokuvat valmiiksi etuajassa ja alle budjetin.[1] Van Dyke sai Oscar-palkintoehdokkuuden parhaasta ohjauksesta elokuvista Pettävä varjo (1934) ja San Franciscon maanjäristys (1936).
Van Dyke tunnetaan ehkä parhaiten William Powellin ja Myrna Loyn ohjaamisesta neljässä Pettävä varjo -elokuvasarjan elokuvassa: Pettävä varjo (1934), Pettävän varjon seuraaja (1936), Pettävän varjon uudet seikkailut (1939) ja Pettävä varjo kummittelee (1941); ja Jeanette MacDonaldin ja Nelson Eddyn ohjaamisesta kuudessa yhteisessä menestyselokuvassaan: Tuhma Marietta (1935), Rose Marie (1936), Laulavat sydämet (1938), Uusikuu (1940) (vain puolet elokuvasta; Robert Z. Leonard korvasi Van Dyken), Onnen unelma (1940) ja Olet kaikkeni (1942).
Yli 25 vuotta kestäneen elokuvaohjaajanuransa aikana Van Dyke ohjasi melkein 90 elokuvaa, minkä lisäksi hän käsikirjoitti, tuotti ja näytteli. Van Dyke sairastui vakavasti loppuvuosinaan ja kuoli vuonna 1943.