serbialainen poliitikko From Wikipedia, the free encyclopedia
Vuk Drašković (Вук Драшковић, s. 29. marraskuuta 1946) on serbialainen poliitikko, joka on toiminut Jugoslavian apulaispääministerinä vuonna 1999 ja Serbia-Montenegron ulkoministerinä vuosina 2004-2007. Vuodesta 1990 lähtien hän on toiminut perustamansa oikeistolaisen ja nationalistisen Serbian uudistamisliike-puolueen (Српски покрет обнове, Srpski Pokret Obnove) johdossa.
Drašković valmistui Belgradin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1968 ja työskenteli vuodesta 1969 vuoteen 1980 Jugoslavian uutistoimisto Tanjugin palveluksessa Afrikan-kirjeenvaihtajana. Hän kirjoitti viisi romaania 1970- ja 1980-luvuilla. Hänen kirjansa herättivät keskustelua ja Draškovićia alettiin pitää jonkinlaisena toisinajattelijana, vaikka hän olikin kommunistipuolueen jäsen. Suuren suosion vuoksi myös Draškovićin ensimmäisten teosten jälkeiset kirjat julkaistiin.
Drašković perusti 1989 Mirko Jović ja Vojislav Šešeljin kanssa antikommunistisen nationalistipuolueen Serbian kansallinen uudistaminen (Srpska narodna obnova, SNO). Miesten välit kuitenkin johtivat pian sen hajoamiseen kolmeen osaan. Etenkin Serbian radikaalipuolueen Šešeljistä tuli Draškovićin katkera vastustaja. Vuonna 1990 Drašković perusti oman puolueensa eli Serbian uudistamisliikkeen. Kommunismia vastustanut Drašković esitti ristiriitaisesti sekä uudistushakuisia että perinteitä kannattavia mielipiteitä, sotaisan kansallismielisiä että rauhaa kannattavia kantoja. Hän halusi että Serbia syntyisi uudestaan. Draškovićin mielestä Serbia tulisi uudistaa lännen mallin mukaiseksi ja pyrkiä rauhaan alueen muiden kansojen kanssa. Mutta joskus Drašković myös saarnasi muiden kansojen tappamisesta. Drašković halusi palauttaa četnikit. hän perusti oman puolisotilaallisen järjestön, jonka johtajat murhattiin vuonna 1991.
Vuonna 1991 Drašković kirjoitti mm Vukovarin saartoa vastaan ja vastusti 1992 Bosnian eri kansallisuuksien nationalismia.
Drašković johti 1990-luvun alussa kahta joukkomielenosoitusta, joissa molemmissa puhkesi väkivaltaisuuksia ja kuoli ihmisiä. Kun Drašković johti mielenosoitusta Slobodan Miloševićia vastaan kesäkuussa 1993, poliisi mukiloi häntä.
Miloševićin hallitus pidätti Draskovicin ja hänen vaimonsa Danican vuonna 1993. He joutuivat korkeimman turvallisuusluokan vankilaan. Vuk Draškovićin nälkälakko ja kansainvälinen painostus johtivat pariskunnan vapauttamiseen.
Vuonna 1996 SPO liittoutui Zoran Đinđićin johtaman Demokraattisen puolueen ja Vesna Pešićin GSS:n kanssa, hänen johtamansa joukkomielenosoitukset saivat Miloševićin hyväksymään marraskuun 1996 paikallisvaalien tulokset, ja SPO nousi johtoon useissa Serbian kaupungeissa. Liittouma hajosi pian kun muut kieltäytyivät tukemasta Draškovićia presidentinvaaleissa.
Liittolaiset syyttivät Draškovićia Miloševićin mielistelystä ja tammikuussa 1998 SPO liittyi Miloševićin Serbian sosialistipuolueen hallitukseen, kun välit Yhdysvaltain ja Naton kanssa kiristyivät. Draškovićista tuli tammikuussa 1999 Jugoslavian liittovaltion varapääministeri ja hän vetosi kansallisen yhtenäisyyden puolesta Kosovon albaanien kansannousua ja Naton uhkaa vastaan.
Drašković yritettiin murhata 3. lokakuuta 1999 Ibarin moottoritiellä, jossa neljä hänen lähimiestään sai surmansa, sekä 15. kesäkuuta 2000.
Drašković pysyi laajan Miloševićin-vastaisen Demokraattisen opposition (DOS) ulkopuolella, ja SPO hävisi vuoden 2000 vaaleissa ja marginalisoitui kolmeksi vuodeksi. Draškovićin puolue SPO menestyi taas vuoden 2003 vaaleissa liitossa Velimir Ilićin Nova Srbijan kanssa, jolloin hän pääsi taas hallitukseen Serbia ja Montenegron ulkoministeriksi. Kesäkuusta 2006 hän oli Serbian ulkoministerinä Montenegron itsenäistyttyä. Tällöin hän julisti Serbian kunongaskunnan palauttamista. Vuonna 2010 Draskovicin mielestä Kososvo ei ollut Serbian osa[1].
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.