From Wikipedia, the free encyclopedia
Vojtech Tuka (unk. Béla Tuka, saks. Adalbert Tuka; 4. heinäkuuta 1880 Schemnitzberg, Unkari, Itävalta-Unkari – 20. elokuuta 1946 Bratislava, Tšekkoslovakia)[1][2] oli slovakialainen poliitikko ja oikeustieteilijä, joka toimi toisen maailmansodan aikana Slovakian tasavallan pääministerinä vuosina 1939–1944.
| Vojtech Tuka | |
|---|---|
.png) Tuka vuonna 1939. |
|
| Slovakian tasavallan pääministeri | |
|
26. lokakuuta 1939 – 5. syyskuuta 1944
|
|
| Presidentti | Jozef Tiso |
| Edeltäjä | Jozef Tiso |
| Seuraaja | Štefan Tiso |
| Slovakian tasavallan ulkoministeri | |
|
29. heinäkuuta 1940 – 2. syyskuuta 1944
|
|
| Edeltäjä | Ferdinand Ďurčanský |
| Seuraaja | Štefan Tiso |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. heinäkuuta 1880 Schemnitzberg, Unkari, Itävalta-Unkari |
| Kuollut | 20. elokuuta 1946 (66 vuotta) Bratislava, Tšekkoslovakia |
| Tiedot | |
| Puolue | Slovakian kansanpuolue |
Tuka syntyi Itävalta-Unkarin unkarilaiseen osaan kuuluneessa Schemnitzbergissä (nykyinen Štiavnické Bane Slovakiassa).[1] Hän opiskeli oikeustiedettä Budapestin, Berliinin ja Pariisin yliopistoissa. Hän oli vuosina 1907–1919 oikeustieteen professorina Budapestin ja Pécsin yliopistossa sekä Bratislavan unkarilaisessa yliopistossa.[1][2][3]
Tšekkoslovakian perustamisen jälkeen Tuka alkoi vuonna 1921 toimia Andrej Hlinkan perustamassa separatistisessa Slovakian kansanpuolueessa, mutta tšekkiläisvastaisena hän ryhtyi lisäksi yhteistyöhön unkarilaisten Suur-Unkari-aatteen kannattajien kanssa. Hän toimi puolueensa sihteerinä ja sen äänenkannattajan Slovak-lehden päätoimittajana. Vuonna 1923 hän perusti puolueelle fasistisen puolisotilaallisen Rodobrana-organisaation.[2][3]
Vuonna 1929 Tuka tuomittiin valtiopetoksesta 15 vuodeksi vankeuteen,[2][3] sillä häntä syytettiin Unkarin agentiksi. Slovakian kansanpuolue joutui lähtemään Tšekkoslovakian hallituksesta Hlinkan kieltäydyttyä tuomitsemasta Tukaa.[4] Tuka vapautui vankilasta vuonna 1938[2] ja hän palasi johtamaan Slovakian kansanpuolueen saksalaismielistä radikaalisiipeä.[3] Hän perusti tammikuussa 1939 yhdessä Alexander Machin ja eräiden muiden kanssa saksalais-slovakialaisen seuran. Tuka tapasi helmikuussa 1939 Berliinissä Saksan johtajan Adolf Hitlerin ja väitetysti pyysi tätä ”vapauttamaan” Slovakian.[5]
Kun näennäisesti itsenäinen Slovakian tasavalta perustettiin Saksan tuella Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen maaliskuussa 1939, sen pääministeriksi tuli aluksi Slovakian kansanpuolueen johtaja Jozef Tiso, joka myönsi Tukalle varapääministerin viran. Siirryttyään presidentiksi Tiso nimitti Saksan toiveesta Tukan pääministeriksi 27. lokakuuta 1939. Heinäkuusta 1940 alkaen Tuka oli samalla myös ulkoministeri.[2][6] Lisäksi hänestä tehtiin Bratislavan yliopiston rehtori.[5]
Tukan ja Tison välille syntyi valtataistelu, sillä Tukan mielestä Tiso oli liian maltillinen eikä tarpeeksi sitoutunut Saksan politiikkaan. Tuka ilmoitti kesäkuussa 1941 Tisoa kuulematta Slovakian julistaneen sodan Neuvostoliitolle ja länsiliittoutuneille.[5] Tukan hallitus vainosi Slovakian juutalaisia ja luovutti lopuksi heidät saksalaisten perustamille tuhoamisleireille. Tukaa on sanottu liikkeellepanevaksi voimaksi slovakkihallinnon osallisuudessa holokaustin toimeenpanoon.[3] Vuonna 1942 hän vaati jopa lisäämään juutalaisten karkotuksia.[2]
Tuka erosi pää- ja ulkoministerin tehtävistä Slovakian kansannousun jälkeen 5. syyskuuta 1944. Hänen seuraajakseen tuli Štefan Tiso.[6] Toisen maailmansodan lopussa Tuka pakeni Itävaltaan, jossa hän jäi yhdysvaltalaisten joukkojen vangiksi. Hänet luovutettiin takaisin Tšekkoslovakiaan yhdessä Tison kanssa syyskuussa 1945.[5] Seuraavana vuonna Bratislavaan perustettu kansantuomioistuin tuomitsi Tukan kuolemaan ja hänet teloitettiin.[1][2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
