italialainen elokuvaaja From Wikipedia, the free encyclopedia
Vittorio Storaro (s. 24. kesäkuuta 1940 Rooma)[3] on italialainen elokuvaaja. Hän on voittanut kolme parhaan kuvaajan Oscar-palkintoa elokuvista Ilmestyskirja. Nyt (1980), Punaiset (1982) ja Viimeinen keisari (1988). Lisäksi hän oli ehdolla vuonna 1991 elokuvasta Dick Tracy. Ohjaajista hän on työskennellyt muun muassa Francis Ford Coppolan, Bernardo Bertoluccin, Warren Beattyn ja Carlos Sauran kanssa.
Syntynyt | |
---|---|
Aktiivisena |
- [2] |
Palkinnot | 44th British Academy Film Awards (käännä suomeksi) Oscar-palkinto 52nd Academy Awards (käännä suomeksi) 54th Academy Awards (käännä suomeksi) 60th Academy Awards (käännä suomeksi) Premio Cinearti La chioma di Berenice Parhaan kuvauksen Oscar-palkinto () Parhaan kuvaajan Euroopan elokuvapalkinto () |
---|---|
Filmografia |
Vittorio Storaron filmografia (en) |
Storaro aloitti valokuvauksen opiskelut isänsä innoittamana 11-vuotiaana ja elokuvauksen opiskelut 16-vuotiaana. 1960-luvulla hän työskenteli kameramiehenä ja teki lyhytelokuvia. Hän teki debyyttinsä pitkän elokuvan pääkuvaajana vuonna 1969 Franco Rossin elokuvassa Giovinezza, giovinezza. Kansainvälisen läpimurtonsa hän teki vuonna 1970 kuvattuaan Bernardo Bertoluccin elokuvat Fasisti ja Hämähäkin juoni.[3]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.