From Wikipedia, the free encyclopedia
Villikameli[2] (Camelus ferus) on kaksikyttyräinen kamelilaji, joka elää luonnonvaraisena Kiinassa ja Mongoliassa. Se luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi. Nykykäsityksen mukaan kesytetty kameli (Camelus bactrianus) ei polveudu villikamelista, vaan ne ovat kaksi eri lajia.
| Villikameli | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Kamelit Camelidae |
| Suku: | Kamelit Camelus |
| Laji: | ferus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Camelus ferus |
|
 Villikamelin levinneisyysalue |
|
| Katso myös | |
Vuonna 1878 venäläinen tutkimusmatkailija Nikolai Prževalski kuvasi kamelille uuden alalajin Camelus bactrianus ferus – villikamelin. Siihen asti villikameli oli ollut länsimaalaisille tuntematon eläin, kun taas kesykameli tunnettiin jo Rooman valtakunnassa. Villikameleita alettiin pitää joko villiintyneinä kesykameleina tai kesykamelien villinä kantamuotona. Esimerkiksi mongolin kielessä on kuitenkin pitkään ollut erilliset nimitykset eri kameleille: kesykameli on temee (тэмээ), kun taas villikameli on havtgai (хавтгай).[3]
2000-luvulla on käynyt ilmi, että villikamelin ja kesykamelin välillä on merkittäviä geneettisiä eroja. Mitokondriaalisen DNA:n perusteella ne ovat eronneet toisistaan 0,7–1,1 miljoonaa vuotta sitten, kauan ennen kuin kameli kesytettiin. Villikameli ei siis voi olla kesykamelin kantamuoto eikä villiintyneiden kesykameleiden jälkeläinen. Sen sijaan on saatu laajaa näyttöä sille, että villikameli on oma lajinsa. Siten se on yksi kolmesta elossa olevasta Vanhan maailman kamelilajista, ja niistä ainoa, jota ei ole kesytetty.[3]
Villikameli on kesykamelin ohella toinen kaksikyttyräisistä kamelilajeista. Sillä on kuitenkin kesykamelia pienemmät, muodoltaan pyramidimaiset kyttyrät. Lisäksi villikameli on ruumiinkooltaan pienempi kuin kesykameli, ja sillä on kapeammat jalat ja litteämpi kallo.[3] Aikuinen villikameli on noin 2,25–3,45 metriä pitkä ja painaa 300–690 kilogrammaa.[4]
Villikamelin historiallinen levinneisyys on kattanut laajan alueen Keltaisenjoen mutkasta Baikaljärvelle pohjoisessa, Kaspianmerelle lännessä ja Tiibetin ylängölle etelässä. Vielä 1800-luvun puolivälissä lajilla oli huomattavasti laajempi levinneisyysalue kuin nykyään.[5] Nykyään villikamelilla on vain neljä eristynyttä populaatiota, jotka elävät Kiinassa ja Mongoliassa.[1][5] Kazakstanista laji on kuollut sukupuuttoon.[1]
Villikameli on sopeutunut äärimmäisen kuiviin olosuhteisiin.[5] Se sietää kuivuutta ja ravinnon puutetta, ja se pärjää useita päiviä juomatta.[4] Toisin kuin kesykameli, villikameli juo tarpeen vaatiessa myös suolaista vettä.[1] Se onkin ainoa nisäkäslaji, jolle suolaveden juomisesta ei aiheudu haittaa.[4] Villikameli vaeltaa eri aavikkoympäristöissä, jotka vaihtelevat muun muassa vuoristoalueiden ja tasankojen sekä kivi- ja hiekka-aavikoiden välillä.[1][4]
Villikameli on arvioitu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Vuonna 2004 arvioitiin, että Kiinassa elää 600 villikamelia ja Mongoliassa 350, ja että kannan koko on laskemaan päin.[1] Villikamelia uhkaavat muun muassa salametsästys ja elinympäristöjen pirstoutuminen. Pirstoutumista aiheuttavat esimerkiksi kaivostoiminta sekä teiden ja rautateiden rakentaminen. Öljynetsinnällä ja -tuotannolla on ollut suuri vaikutus villikamelin levinneisyysalueeseen. Kiinan ja Mongolian välinen raja-aita on merkittävä este kamelien vaellukselle.[5] Joillakin alueilla villikameli risteytyy kesykamelin kanssa.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
