perhoslaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Villakarvajalka (Calliteara pudibunda) on keskikokoinen, karvainen alkukesän yöperhonen. Monien muiden villakkaiden tapaan senkin tapaa tavallisimmin toukkana.
Villakarvajalka | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
Heimo: | Villakkaat Lymantriidae |
Suku: | Calliteara |
Laji: | pudibunda |
Kaksiosainen nimi | |
Calliteara pudibunda |
|
Katso myös | |
Aikuisen perhosen sukupuolet ovat selvästi erinäköisiä, ja naaras on huomattavasti koirasta kookkaampi. Koiras on harmaa, ja siiven keskiosa on selvästi tummempi. Naaras on paljon vaaleampi, sen etusiipien poikkiviirut erottuvat selvemmin, eikä sen siiven keskiosa ole yhtä tumma kuin koiraalla. Etusiiven keskisarakkeessa on molemmilla sukupuolilla D-kirjaimen muotoinen täplä. Takasiivet ovet molemmilla sukupuolilla vaaleanharmaat, ja niissä on paitsi selvä diskaalitäplä, myös selkeä, tumma kaarijuova. Siipiväli koiraalla on 35–47 mm ja naaraalla 46–62 mm. Lepäävä perhonen pitää etummaista, hyvin karvaista raajapariaan ojennettuna eteenpäin ja siipiään kolmiomaisesti vartalon sivuilla.[1][2]
Täysikasvuisena 30–37 mm pitkiä toukkia tapaa huomattavasti aikuista perhosta yleisemmin. Nuori toukka on kirkkaan keltainen, keltaisten karvatupsujen peittämä ja selkäpuolella on neljä vaaleampaa karvatupsua. Myöhemmin selkäpuoli ja kylkien karvoitus muuttuu ensin ruskeammaksi ja lopulta lähes mustaksi. Toukan peräpäässä on oranssinpunaisten karvojen muodostama piikkimäinen tupsu.[3]
Villakarvajalan levinneisyys jatkuu Länsi-Euroopasta Keski-Aasian poikki Itä-Aasiaan[4][5] Suomessa lajin yleisyys on vaihdellut suuresti. Nykyisin se on melko harvinainen ja sen levinneisyys painottuu itäiseen Etelä-Suomeen. Aikuiset perhoset lentävät touko-kesäkuussa.[6] Lajilta tunnetaan hyvin harvinainen toinen sukupolvi syys-lokakuussa.[5]
Villakarvajalkaa voi tavata havumetsistä, lehtimetsistä ja puutarhoista. Lajina se on paikallinen ja toukkien elinympäristön ulkopuolelta sitä tapaa hyvin harvoin. Koiraat lentävät innokkaasti valojen luokse, mutta naaraita on valolle lentäneistä perhosista korkeintaan 5 %.[5]
Naaras munii noin 500 munaa 50–300 muna ryhminä. Toukat ovat yöaktiivisia ja elävät yleensä korkealla puissa, mutta pudonneita toukkia voi tavata maastakin. Uhattuna toukka kääriytyy rullalle. Toukat ovat täysikasvuisia syys-lokakuussa, ja ne koteloituvat maahan rakentamansa kotelokopan sisään. Kotelo talvehtii.[5]
Toukka elää pääasiassa koivuilla (Betula), mutta myös monilla muilla kasvilajeilla.[5]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.