koirarotu From Wikipedia, the free encyclopedia
Viiriäiskoira (saks. Deutscher Wachtelhund) eli "saksanspanieli" (engl. German Spaniel) on Saksassa kehitetty koirarotu, jota käytetään erityisesti ylösajavana metsästyskoirana. Se on ollut Suomessa melko harvinainen rotu, mutta on kasvattanut suosiotaan viime vuosina Suomessakin ja on melko yleinen muun muassa Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa. Vuosina 2000-2008 Suomessa rekisteröitiin yhteensä 58 viiriäiskoiraa mutta suosion kasvun myötä pelkästään vuonna 2023 rekisteröitiin yli 60 viiriäiskoiraa.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Viiriäiskoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Saksa |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 367[1] |
| Rodun syntyaika | 1890 |
| Elinikä | 12–14 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | Deutscher Wachtelhund, wachtelhund, saksanspanieli, German Spaniel, chien d'oysel allemand, perdiguero alemán, saksa spanjel |
| FCI-luokitus |
ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat alaryhmä 2 Ylösajavat koirat #104 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 18–25 kg |
| Säkäkorkeus | uros 48–54 cm, narttu 45–52 cm |
| Väritys | ruskea, kimo |
Saksalainen koiranjalostaja Frederick Roberth jalosti viiriäiskoiran vuoden 1890 paikkeilla löydettyään Baijerista vesikoirien ja spanielien kanssa risteytyneitä stoeberer-rotuisia koiria. Stoebererit tunnettiin erityisen hyvinä metsästyskoirina ja uskottiin, että niillä on yhtä hyvä vainu kuin vihikoirilla. Rotu tunnustettiin vuonna 1903 ja pian sen jälkeen Saksassa perustettiin Viiriäiskoirayhdistys eli VDW (saks. Verein für Deutsche Wachtelhund).
Stoeberer-koirarotu on nykyään jo kuollut sukupuuttoon, mutta yksi metsästyskoirakategoria on nimetty sen mukaan Saksassa. Ainoa kyseiseen kategoriaan kuuluva koira on viiriäiskoira.
Vuonna 1910 VDW teki viiriäiskoiran rotumääritelmän neljän uros- ja seitsemän narttukoiran pohjalta. Koirat haluttiin valita eri puolilta Saksaa, joten jokaiselta alueelta valittiin yksi koira lukuun ottamatta Hannoveria, josta valittiin kaksi koiraa. Kaikki nykyään rekisteröidyt viiriäiskoirat polveutuvat kyseisistä yhdestätoista koirasta.
Viiriäiskoira on vahvaluustoinen, lihaksikas ja keskikokoinen metsästyskoira, jolla on paksu aaltoileva karva. Se on rakenteeltaan vankka, joten se jaksaa noutaa painavaa riistaa, kuten jäniksiä ja kettuja. Korvat ovat jokseenkin pitkät, ja niiden tulisi yltää vähintään puoleen väliin kuonoa tai kuonon kärkeenkin. Säkäkorkeus on suunnilleen 45–55 cm. Vartalon pituus kuononkärjestä hännänjuureen on kaksi kertaa säkäkorkeus. Se on vähän suurempi kuin springerspanieli. Karva on päässä lyhyttä ja pehmeää, ja pitkähköä vartalossa, missä se on vahvaa, paksua, aaltoilevaa tai kiharaa, ja siinä on riittävästi aluskarvaa.
Viiriäiskoira on erityisen monipuolinen metsästyskoira. Niitä käytetään kuivanmaan riistan metsästykseen, ja ne sopivat noutajiksi yhtä hyvin kuin mikä tahansa muu rotu. Ne ovat loistavia suurriistan jäljestyksessä. Ne ovat yleislintukoiria ja soveltuvat kaikenlaisen riistan metsästykseen. Ne ovat vilkkaita, ystävällisiä, älykkäitä ja tarmokkaita metsästäjiä ja ne nauttivat vesityöskentelystä. Niillä on vihikoiran vainu ja innostus on takuuvarmaa. Viiriäiskoira on osoittautunut soveltuvan erityisen hyvin sorkkaeläinten seuruejahtiin ja tämän takia rodun suosio Suomessa on kasvanut erityisesti 2010-luvulta alkaen kasvaneiden metsäkauris- ja valkohänpeurapopulaatioiden myötä. Ruotsissa ja Keski-Euroopassa suosittua riistaa viiriäiskoiralle on erityisesti villisika. Karkotettuaan yhden riistaeläimen kohti passiketjua, kuuluvan haukun kera, viiriäiskoira lähtee nopeasti etsimään seuraavaa karkotettavaa riistaa. Tämä työskentelytapa on erityisen tehokas riistarikkailla alueilla. Viiriäiskoirakokeissa hyväksytyn hakulenkin alaraja on 40 metriä. Joillakin yksilöillä hakulenkit menevät reiluun kolmeensataan metriin. Nisäkäsriistan metsästyksessä käytettyjen yksilöiden hakulenkit ovat tyypillisesti 50-150 metriä mikä riittää tiheän riistakannan alueille, mutta harvan kannan alueilla haku saattaa jäädä turhan lyhyeksi. Suhteellisen lähellä koiranohjaajaa tapahtuvan työskentelytavan takia viiriäiskoiran riskiä tulla suden surmaamaksi pidetään pienempänä kuin kauemmas ohjaajasta lähtevillä perinteisillä suurriistakoirilla. Metsästyksen lisäksi viiriäiskoiralla voi harrastaa samoja lajeja kuin muillakin spanieleilla, mutta metsästys on useimpien viiriäiskoirien intohimo, eikä ne välttämättä innostu muista harrastuksista.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
