From Wikipedia, the free encyclopedia
Venusveistokset eli venusfiguurit ovat yleisnimitys pienille kivikautisille naista esittäville kivestä, luusta tai savesta veistetyille patsaille. Venusveistoksia tehtiin sekä Aurignacin että Gravetten kulttuurin alueella noin 35 000−25 000 vuotta sitten vallinneella myöhäispaleoliittisella kaudella[2][3].
Venusveistosten esittämät naiset ovat usein huomattavan lihavia. Lisäksi heidän rintansa ja häpynsä saatetaan esittää liioiteltuina eikä heillä ole välttämättä kasvoja tai edes päätä. Venusveistokset muistuttavat toisiaan myös tyylillisesti[2].
Venusveistoksia on löydetty jo yli 200, suurimmaksi osaksi Euroopan alueelta.[3] Tunnettuja venusveistoksia ovat 35 000–40 000 vuotta vanha Hohler Felsin Venus[4] ja 24 000–22 000 vuotta vanha Willendorfin Venus.[5] Dolní Věstonicen Venus on maailman vanhin säilynyt keramiikkaesine[6].
Vénus impudique oli ensimmäinen löydetty venusveistos. Sen löysi Paul Hurault vuonna 1864 läheltä Laugerie-Bassen kylää Ranskassa.[7] Vuosina 1883–1895 Louis Alexandre Jullien löysi Balzi Rossista viisitoista figuriinia. Se on suurin koskaan samasta paikasta löydetty venusveistosten määrä.[8] Willendorfin Venus löytyi vuonna 1908 Willendorfista. [5] Näitä veistoksia jotka ovat tyylillisesti samoja piirteitä jakavia patsaita ja on ajoitettu myöhäispaleoliittiselle kaudelle, on säilynyt ja löydetty yli 200 suurimmaksi osaksi Euroopan alueelta. Löydetyt venusveistokset ovat hyvin pienikokoisia, noin 4–25 senttiä pitkiä.[3] Patsaat on usein veistetty pehmeistä kivilaaduista, kuten kalkkikivestä tai serpentiinistä, myös eri eläinten luuita sekä norsunluuta ja mammutinluuta on käytetty.[2][3] Ensimmäiset löydetyt veistokset ovat ulkoisilta piirteiltään hyvin samanlaisia. Ne esittävät tyyliteltyä naishahmoa, jonka sukupuolipiirteet (kuten rinnat, reidet ja vulva) ovat vahvasti korostetut tai liioitellut.[3]
Antropologit ovat kehittäneet monenlaisia teorioita venusveistosten tarkoitusperistä. Päättömyys, vartalon korostetun päärynämäiset mittasuhteet ja rintojen luonnoton asento saattaisivat selittyä sillä, että kyseessä olivat naisten itsestään veistämät muotokuvat aikana, jolloin ei ollut vielä peilejä käytettävissä. Veistokset ovat myös saattaneet toimia raskaana olevia naisia suojelevina amuletteina tai ne ovat voineet olla eroottista taidetta.[9]
On myös arveltu että venusveistokset saattaisivat olla toteemeja tai lasten leluja. Veistosten on myös tulkittu esittävän jumalattaria tai äitijumalatarta.[1][10] Willendorfin Venuksesta[11] ja Lausselin Venuksesta[12] on löydetty jälkiä punamullasta, minkä on arveltu liittyvän veistosten uskonnolliseen käyttöön. Venusveistokset saattoivat olla myös taikakaluja tai hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden symboleita. Lisäksi ne saattoivat olla realistisia muotokuvia kivikauden ajan naisista tai ne saattoivat kuvastaa aikakautensa kauneusihanteita.[2] On myös arveltu, että rehevästä ruumiinrakenteesta on saattanut olla evolutiivista hyötyä myöhäispaleoliittisen ajan ihmisille[13]. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa on heimoja, joilla esiintyy steatopygiaa eli rasvapakaraisuutta. Kyseessä on kuumaan ilmastoon liittyvä sopeuma, jossa epätavallisen suuri osa rasvasta kertyy lantion seudulle ja etenkin pakaroihin[14][15][16].
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.