VOC-päästöt
From Wikipedia, the free encyclopedia
VOC (lyhenne sanoista volatile organic compound) tarkoittaa haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. Niiden kiehumispiste on alle 250 °C[1] ja höyrynpaine 20 °C lämpötilassa on 0,01 kPa tai enemmän. Osa näistä on kaasuja jo huoneenlämmössä. Ne liukenevat helposti veteen. VOC-aineita tulee ympäristöön sekä luonnollisista lähteistä että ihmisen toimien seurauksena.[2]
VVOC-yhdisteet (very volatile organic compounds) käsittävät ne haihtuvat orgaaniset yhdisteet, joiden kiehumispiste on välillä 0–50 °C ja höyrynpaine lämpötilassa 20 °C on yli 15 kPa. Puolihaihtuvat orgaaniset yhdisteet eli SVOC-yhdisteet (semi-volatile organic compounds) käsittävät ne puolihaihtuvat orgaaniset yhdisteet, joiden kiehumispiste on välillä 240–400 °C ja höyrynpaine on yli 10−2…10−8 kPa.
Haihtuvat orgaaniset yhdisteet ovat osasyy savusumuun muodostamalla alailmakehän otsonia reagoidessaan auringonvalon läsnä ollessa typen oksideihin. Alailmakehässä otsoni on haitallista ihmisille, eläimille ja kasvillisuudelle. Vesiliukoisuutensa takia VOC-aineet ovat myös uhka pohjaveden laadulle.[2] Joidenkin VOC-yhdisteiden on havaittu tai epäilty aiheuttavan syöpää.[3]
Suuri osa VOC-päästöistä tulee liikenteen palamattomista polttoainejäämistä. Toinen suuri lähde ovat kemialliset liuottimet.[2]
Joidenkin yritysten, kuten maalitehtaiden ja huoltoasemien ympäristöluvissa on velvollisuus vuosittaisten VOC-päästöjen raportointiin. Raportoitavia VOC-kemikaaleja ovat muun muassa:
- alifaattiset hiilivedyt kuten heksaani ja butadieeni
- aromaattiset hiilivedyt kuten bentseeni, ksyleeni ja styreeni
- klooratut hiilivedyt kuten metyylikloridi, metyleenikloridi, trikloorimetaani, dikloorietaani ja trikloorietaani
- alkoholit
- glykolit
- glykolieetterit
- eetterit
- esterit
- orgaaniset hapot
- ketonit ja aldehydit
- eloperäiset typpiyhdisteet
- CFC-yhdisteet
Euroopan unioni säätelee VOC-päästöjen enimmäismääriä direktiivillä.[4]