Uusrealismi (kansainvälinen politiikka)
From Wikipedia, the free encyclopedia
Uusrealismi (myös rakenteellinen realismi tai neorealismi) on realismiin pohjautuva kansainvälisten suhteiden teoria, joka korostaa kansainvälistä anarkista järjestelmää valtioiden välisen valtakamppailun lähteenä[1].
Uusrealismi muodostui 1970-luvulla, ja sen huippuaika ulottui 1990- ja 2000-lukujen vaihteeseen asti.[2][3] Se pyrki luomaan tieteellisemmän ja selkeämmän version klassisesta realismista[4] sekä vastaamaan kilpailevien teorioiden ja kansainvälisen politiikan muutosten siihen kohdistamiin paineisiin[3]. Uusrealismin kehittäjän pidetään Kenneth Waltzia,[5][3][4] jonka pääteosta Theory of International Politics (1979) on kutsuttu uusrealismin johtotähdeksi[6]. Uusrealismi on kilpaillut etenkin uusliberalismin kanssa kansainvälisten suhteiden tutkimuksen ns. "kolmannessa suuressa väittelyssä" 1980-luvulla[7] ja konstruktivismin kanssa ns. "neljännessä suuressa väittelyssä" 1990-luvulla[8].
Uusrealismin kannattajat ovat väittäneet sen olevan realismin ja reaalipolitiikan kaikkein huomattavin ja järjestelmällisin versio. Sen sijaan teorian vastustajat ovat väittäneet, että sen menestys on parempi nähdä myöhästyneenä ja väärin osuneena vastaiskuna behavioralismille, ja perinteisemmän realismin kannattajat ovat väittäneet sen yksinkertaistaneen ja köyhdyttäneen realismin historiallisesti kehittynyttä ja monopuolista ymmärrystä.[2]