Uudenmaan historia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Nykyisin Uutenamaana tunnettu maa-alue Suomen etelärannikolla oli esihistoriallisella ajalla Varsinais-Suomen ja Hämeen takamaata. Omana historiallisena maakuntanaan Uusimaa syntyi ristiretkien vanavedessä ruotsalaisten tekemän Suomen rannikkoalueiden kolonisaation myötä.
Helsingin alue on ollut nimistön pohjalta alun perin hämäläisten asuttama alue.[1] Myös Sipoon alkuperäinen väestö on ollut peräisin Hämeestä, mutta mahdollisesti myös Varsinais-Suomesta.[2] Toisaalta Espoosta löytyneet rautakautiset esineet ovat pääosin peräisin savolais-karjalaisista muinaispuvuista ja alueen naisilla on ollut samanlaisia koruja kuin Mikkelin seudulla.[3] Länsi-Uudenmaan asutus oli puolestaan peräisin Varsinais-Suomesta.[4]
Läntiselle Uudellemaalle tuli kristittyä ruotsalaista asutusta mahdollisesti jo 1100-luvulla, mutta erityisesti 1200–1300-luvuilla, jolloin ruotsinkielinen asutus levittäytyi myös itäisen Uudenmaan alueelle.[5] Johannes Bureus suunnitteli Helsingin ja Uudenmaan vaakunat tämän siirtolaisuuden kunniaksi.[6] Ruotsinkielinen nimi Nyland esiintyy historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1326.[7]