Unkarin historia
Valtio Unkarin historia / From Wikipedia, the free encyclopedia
Unkarin historia alkaa antiikin ajalta, jolloin sen alueella oli kaksi Rooman valtakunnan provinssia, Pannonia ja Daakia. Rooma menetti Pannonian 300-luvun lopulla, minkä jälkeen sen valtasivat ensin germaaniheimot, sitten slaavit ja eri paimentolaiskansat. Kaarle Suuren johtamat frankit ottivat vuoden 800 tienoilla haltuunsa alueen länsiosan etelä- ja itäosien ollessa löyhästi Bysantin ja Bulgarian vallassa. Unkarilaisten kielelliset esi-isät saapuivat nykyisen Unkarin alueelle 800-luvun lopulla.
Unkarin valtion perustajana pidetään Tapani Pyhää, joka kruunattiin Unkarin ensimmäiseksi kuninkaaksi vuonna 1000. Hän loi maahan vahvan valtiojärjestelmän ja teki kristinuskosta valtionuskonnon. Tapanin kuoltua maa joutui valtataisteluiden riivaamaksi ja joutui melkein Saksan ja Bysantinkin valloittamaksi, kunnes vuonna 1077 valtaan noussut László I Pyhä palautti järjestyksen maahan. Tämän jälkeen Unkari pysyi itsenäisenä kuningaskuntana 1500-luvulle saakka, kunnes se joutui 150 vuodeksi osmanivallan alle. Tämän jälkeen maasta tuli osa suurta Habsburgien monarkiaa. Vuonna 1867 Habsburgien imperiumista muodostettiin Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia, jonka osana Unkarilla oli laaja itsehallinto. Maailmansotien välisenä aikana maa oli jälleen itsenäinen kuningaskunta, hallintojärjestelmältään varsin vanhoillinen. Maa päätyi yhteistyöhön Natsi-Saksan kanssa ja kuului toisen maailmansodan häviäjiin. Neuvostoliiton miehittämänä Unkarista muodostui Varsovan liittoon kuuluva kansandemokratia, Unkarin kansantasavalta. Länsimaiseen demokratiaan siirryttiin vuonna 1989. Vuodesta 1999 Unkari on kuulunut Natoon ja vuodesta 2004 Euroopan unioniin. Vuodesta 2010 lähtien pääministeri Viktor Orbán ja Fidesz-puolue ovat ajaneet maan demokraattisia instituutioita alas tehden muutoksia muun muassa perustuslakiin. Freedom House kuvailee Unkarin nykyistä hallintomuotoa osittain itsevaltaiseksi.[1][2]