Kesäkuun 2023 alussa Ukraina aloitti vastahyökkäyksen aluettaan miehittäviä venäläisjoukkoja vastaan.
| Ukrainan vastahyökkäys 2023 | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022– | |||||||
| |||||||
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi esitti loppuvuodesta 2022 ns. Zelenskyin rauhansuunnitelman, jonka mukaan Ukrainan alueellinen yhtenäisyys palautetaan asevoimin, eikä siitä neuvotella.[2][3] Zelenskyi ilmoitti toukokuussa Ukrainan asevoimien tarvitsevan lisäaikaa ennen kuin vastahyökkäys voi alkaa, koska siihen tarvittiin muun muassa lisää länsiliittolaisten toimittamia panssariajoneuvoja. Ukraina pyrki pitämään hyökkäyksen alkuajankohdan ja paikan salassa.[4]
Valmistautuminen vastahyökkäykseen
Nato-maat alkoivat alkuvuodesta 2023 kouluttaa Ukrainan joukkoja suunniteltua kevään vastahyökkäystä varten. Länsimaissa, suurimmaksi osaksi Britanniassa ja Saksassa, koulutettiin noin 63 000 sotilaan verran Ukrainan joukkoja eli 17 prikaatin miehistö. Asevelvolliset määrättiin palvelukseen tammi–maaliskuussa 2023 ja he joutuivat taisteluihin viimeistään heinäkuussa.[5] Joukkojen lisäksi Ukraina sai 150 modernia taistelupanssarivaunua, suuren määrän vanhempia panssarivaunuja, satoja rynnäkköpanssarivaunuja ja tuhansia muita panssariajoneuvoja.[6]
Ukrainalle lahjoitettiin myös runsaasti kalustoa, mistä sovittiin Naton tukikohdassa Ramsteinissa 20. tammikuuta 2023. Yhdysvallat lupasi Ukrainalle Bradley-rynnäkköpanssarivaunuja ja Stryker-kuljetusvaunuja. Alankomaat, Saksa ja Yhdysvallat lupasivat lähettää Patriot-ilmatorjuntajärjestelmän.[7]
Saksalta vaadittiin Ukrainalle Leopard 2 -taistelupanssarivaunuja. Joidenkin väitteiden mukaan Saksa asetti ehdoksi sen, että Yhdysvallat luovuttaisi M1 Abrams -vaunuja. Britannia lupasi lähettää Challenger 2 -vaunuja.[7] Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg piti oleellisena Ukraina saisi taistelupanssarivaunuja ja niiden keräämiseksi perustettiin ns. Leopard-koalitio. Ukrainan halusi 300–400 taistelupanssarivaunua, mutta jopa sadan panssarivaunun eli noin yhden panssariprikaatin varustamista pidettiin käänteentekevänä.[8] Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleba uskoi, että Ukraina saisi ensimmäisessä aallossa 120–140 vaunua kahdentoista maan liittoumalta.[9] Saksan liittokansleri Olaf Scholzia painostettiin ja jopa pilkattiin, jotta hän suostuisi Leopard-vaunujen luovuttamiseen.[10][11] Myöhemmin luvattujen modernien Leopard 2 -vaunujen määrä putosi, kun kahdesta 44 vaunun Nato-pataljoonasta päädyttiinkin puoleentoista ukrainalaiseen 33 vaunun pataljoonaan.[12]
Venäjän valmistelut
Venäjä rakensi hyökkäystä vastaan puolustautuakseen Surovikin-linjan Zaporižžjan alueelle. Puolustuslinjaan kuului betonisia panssariesteitä, "lohikäärmeenhampaita", sekä panssarikaivantoja ja niiden takana juoksuhautoja ja linnoituksia.[13] Linja ei ollut yksittäinen puolustuslinja vaan useita peräkkäisiä ja toisiinsa liittyviä linjoja. Pääasiassa linja oli kolme 150 pitkää samansuuntaista linjaa 15 kilometrin välein. Jokaisen välillä oli myös miinakenttiä[14] ja takalinjassa linnoitettuja tykistöasemia. Kaupunkien, kuten Tokmakin lähistöllä oli lisää puolustuslinjoja.[15] Puolustuslinja sai nimensä kenraali Sergei Surovikinilta, joka johti joukkoja Ukrainassa syksystä 2022 ja laittoi alkuun sen rakentamisen.
Etelärintama
Ukrainalaisten kesäkuun alussa alkaneen operaation tavoite on katkaista venäläisten huoltoreitti Itä-Ukrainan ja Krimin välillä valtaamalla takaisin Venäjän miehittämiä alueita. Ukraina eteni noin kymmenen kilometriä sekä lännessä kohti Melitopolia ja idässä kohti Berdjanskia Staromajorsken kylän kautta.[16]
Alue Orihivista etelään oli läntisin kolmesta päähyökkäyssuunnasta. Tavoitteena oli murtautua puolustuslinjojen läpi Tokmakiin ja Melitopoliin lähellä Asovanmeren rantaa.[6]
Hyökkäys pysähtyi lähes välittömästi miinakenttiin, panssarintorjuntaan ja tykistöön sekä taisteluhelikopterien ohjuksiin.[17][18] Ukrainan 47. mekanisoitu prikaati sai 99 M2 Bradley -rynnäkkövaunua ja menetti ainakin kesäkuussa ainakin 28, näistä 15 taisteluhelikopterien tuleen 8.–9. kesäkuuta, kun se oli loukussa miinakenttien ympäröimänä eräässä kylässä. Ukrainan 33. mekanisoitu prikaati sai 32 Leopard 2 -vaunua, joista se menetti kuukaudessa 10.[19]
Alussa hyökkäys eteni pisimmälle itäisimmässä suunnassa Donetskin alueelle, mutta sielläkin vain kahdeksan kilometriä lähtötasalta Velyka Novosilkasta.[19]
Heinäkuun puolivälissä Ukrainan asevoimat oli menettänyt parissa viikossa jopa viidenneksen kalustostaan ja edennyt alle kymmenen kilometriä. Ukraina vaihtoi taktiikkaansa ja vältti etenemistä miinakentille ja tuleen ja keskittyi pitkänmatkan tykistö- ja ohjusiskuihin. Tappiot vähenivät, mutta eteneminen hidastui ja paikoin jopa pysähtyi.[19]
Staromajorsken kylän valtaus Donetskin alueella heinäkuun lopussa kymmenen päivän taistelujen jälkeen oli Ukrainalle sellainen menestys, että presidentti Zelenskyi ilmoitti siinä henkilökohtaisesti.[20]
Tavoitteena oli edetä lopulta Asovanmerelle asti ja katkaista Venäjän joukkojen yhteydet Hersonin alueelta ja Krimiltä Donbassiin. Hyökkäyksen pääsuunta oli Orihivin kaupungin eteläpuolella. Ukraina sai vallattua pienen Robotynen kylän elokuun loppupuolella ja eteni lähelle Verbovea, jossa olivat ensimmäiset Surovikin-linjan esteet. [14][21]
Bahmut
Ukraina yritti vallata takaisin toukokuussa 2023 menettämänsä kaupungin Bahmutin kaupungin.[22]
Dneprjoen rintama
Kah’ovkan padon tuhoutuminen 6. kesäkuuta ja sitä seurannut suurtulva pakotti Ukrainan muuttamaan Dnepr-joen ylittämistä koskevia suunnitelmia[23].
Dnepr-joen etelärannalla on käytiin taisteluja Kozatši Laherin lähistöllä elokuussa.[16]
17.–18. lokakuuta 2023 ukrainalaiset nousivat maihin merijalkaväen joukoilla ja miehittivät Poiman ja Pištšanivkan kylät.[24][25] Marraskuun puolivälin jälkeen ukrainalaisilla oli asemia Krynkyn, Poiman ja Pištšanivkan kylien alueilla. Kylät sijaitsevat 12, 13 ja 30 kilometriä Hersonin kaupungista Dneprin vastarannalla. Venäläiset pommittivat asemia termobaarisia ammuksia tulittavilla TOS-1A-raketinheittimillä.[26][24]
New York Times luonnehti artikkelissaan joulukuussa 2023 joen ylitystä itsemurhatehtäväksi. Tykistö ja lentopommit olivat tuhonneet rakennukset ja muuttaneet joen rannan mutavellin täyttämiksi pommikuopiksi. Ruumiita ei ollut kuljetettu pois kahteen kuukauteen, eikä haavoittuneitakaan voitu välttämättä evakuoida. Sotaa käytiin drooneilla ja tykistöllä.[27]
Ukrainalaiset onnistuivat puolustamaan Krynkyn sillanpäätä aina vuoden 2024 puolelle. Venäläiset ovat yrittäneet katkaista huoltoreitin Krynkyyn tuhoamalla tarvikkeita ja täydennysjoukkoja kuljettavat veneet drooneilla. Ukraina onnistui tammikuussa 2024 surmaamaan venäläisen drooniässä "Moiseyn", joka oli surmannut lähes 400 ukrainalaissotilasta.[28]
Sergei Šoigu ilmoitti 20. helmikuuta 2024, että Krynkin sillanpää oli puhdistettu ja että Venäjän asevoimat hallitsee Dneprin rantaa.[29]
Seuraukset
Maanpuolustuskorkeakoulun apulaisprofessori Juha Kukkolan mukaan Ukraina on epäonnistunut alueidensa vapauttamisessa, mutta Venäjän ote Krimin niemimaasta on heikentynyt ja Ukrainan ilmapuolustus on edelleen toimintakuntoinen. Hänen mukaansa nykyisen kaltainen kulutussota ei ole loppumassa.[1] Presidentti Zelenskyin mukaan sota Venäjän kanssa "on uudessa vaiheessa". Hän myönsi kuitenkin, ettei Ukrainalla ole riittävästi voimaa saavuttaa toivottuja tuloksia nopeammin.[30]
Talvella 2024 Ukraina asevoimat kärsi miespulasta. Asevoimat vaati 500 000 uuden miehen värväämistä. Presidentti Zelenskyi vaati Ukrainan sotajohdolta selvityksiä, mihin näin paljon asevelvollisia tarvitaan ja millä nämä pystytään maksamaan.[31]
Lähteet
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
