Ruotsin ja Venäjän välinen rauhansopimus 1595 From Wikipedia, the free encyclopedia
Täyssinän rauha solmittiin Ruotsin ja Venäjän välillä 18. toukokuuta 1595 Täyssinässä, Venäjällä. Pitkän vihan päättäneessä sopimuksessa Ruotsi sai pitää valloittamansa Suomenlahden etelärannikon idässä Narvanjokeen saakka eli nykyisen Viron pohjoisosan. Rauhassa vahvistettiin myös Ruotsin ja Venäjän välinen raja kulkemaan kohti pohjoista Varanginvuonoon Pohjoisella jäämerellä.
.jpg)
Maiden välinen kaksivuotinen aseleposopimus oli osoittautunut pitäväksi. Sopimus oli solmittu Täyssinässä Juhana III:n kuoleman jälkeen, osin myrskyisissäkin neuvotteluissa. Ruotsalaisilla oli epäselvän valtatilanteen lisäksi huolena Virossa olevan armeijan uhkaava romahdus: valtion kassa oli tyhjä pitkään jatkuneen sotimisen vuoksi eikä joukkoja kyetty huoltamaan ja varustamaan.
Ruotsin kuninkaaksi nimitettiin Puolan kuningas Juhanan poika, katolinen Sigismund 1594. Sisäisesti maa ajautui kuitenkin valtataisteluun kuninkaan ja hänen setänsä, Kaarle-herttuan välillä.
Venäjällä hallitsijana oli tsaari Fjodor I, mutta todellista valtaa käytti hänen neuvonantajansa Boris Godunov.
Rauhansopimuksen pääkysymykset olivat Venäjän ulkomaankauppa ja Käkisalmen (Korelan) kihlakunnan kohtalo. Kaarle-herttua arvioi Käkisalmen läänin luovutuksen olevan ehtona sopimuksen syntymiselle. Vastineeksi Venäjän olisi luovutettava Rajajoen ja Nevajoen välinen alue, jokin muu tähdellinen alue tai ainakin maksettava tuntuvat korvaukset.
Lopulliset neuvotteluohjeet antoi kuitenkin Sigismund: vähimmäisvaatimuksena oli paluu sotaa edeltävälle rajalle, jolloin Venäjä maksaisi korvaukset Käkisalmen kihlakunnasta. Venäläisille annetun ensimmäisen tarjouksen mukaan Ruotsi kuitenkin halusi Inkerin, mm. Pähkinälinnan sekä Outovan ja Laatokankaupungin kuin myös rajavedon Jäämerelle asti.
Täyssinässä marraskuussa 1594 alkaneet neuvottelut etenivät huonosti, venäläisetkin tiesivät ruotsalaisten keskinäisistä valtataisteluista. Ruotsi oli taipumassa Venäjän vaatimuksiin Käkisalmen kihlakunnasta, lähinnä keskusteltiin mahdollisesta korvaussummasta. Ruotsalaiset pelkäsivät venäläishyökkäystä Narvaan tai Käkisalmeen, mikäli neuvottelut katkeaisivat ja venäläiset ilmoittivatkin tammikuussa 1595 keskeyttävänsä neuvottelut tuloksettomina ja aikovansa purkaa leirinsä lähteäkseen. Tämä sai ruotsalaiset peräytymään korvausvaatimuksesta ja neuvottelut jatkuivat. Rauhanneuvottelut keskeytyivät vielä useampaan kertaan, kunnes toukokuussa sopimus saatiin allekirjoitettua.
Sopimukseen sisältyi kaksi pääkohtaa:
Yksityiskohdista sovittiin muun muassa:
Rauha oli kauppapoliittisesti voitto Ruotsille, koska sovittiin, että Viipuri ja Narva olisivat kansainvälisen transitokaupan tapuleita.[1] Venäjän ulkomaankaupan ohjaaminen kulkemaan ruotsalaisten satamien kautta jäi toteutumatta: kauppa kulki jatkossakin puolalaisten Riian, Königsbergin ja Danzigin, sekä Jäämeren venäläisen Arkangelin satamien kautta. Myös ikivanha sisävesi- ja maantiekauppa jatkui: Suomen puolelta käytiin vapaasti kaupparetkillä Pihkovassa, Novgorodissa ja Karjalan kauppapaikoilla ja venäläiset jatkoivat kauppamatkojaan Viroon ja Suomeen.
Täyssinän rauha päätti 25-vuotisen raskaan ja verisen sotajakson, joka erityisesti Suomen ja Käkisalmen kihlakunnan alueilla oli ollut siviiliväestölle tuhoisaa sissisotaa. Tuhoretket olivat ulottuneet Perämeren rannikolta Kuolan niemimaalle, Aunuksen Karjalasta Jäämerelle. Vakinaiset armeijat olivat tuhonneet Inkeriä, Viroa ja Käkisalmen kihlakunnan eteläosia. Kymmeniätuhansia siviilejä oli surmattu, mikä oli raskas suonenisku ajan vähäiselle väestölle.
Täyssinän rauhan raja oli Ruotsin ja Venäjän rajana 22 vuotta, Stolbovan rauhaan 1617.
Suomen alueen ja Venäjän välisellä osuudella uusi raja merkittiin maastoon tärkeimmille rajapaikoille, joista nykyisissä tärkeimpiä olivat Maanselän rajakivi Pohjois-Karjalassa sekä Luutsalon, Ohtaansalmen, Pisan, Ala-Keyrityn ja Tiilikan rajakivet Pohjois-Savossa. Rauhassa määritelty raja pohjoiseen tunnusti Pähkinäsaaren rauhan 1323 jälkeen Savoon ja pohjoiselle Pohjanmaalle syntyneiden uudisasutusten kuulumisen Ruotsiin ja samalla Suomen alueeksi. Vuonna 1607 Oulun käskynhaltija Isak Behm suoritti yksin ilman venäläisen puolen läsnäoloa rajanvedon Täyssinän rauhan pohjoisosalla Inarinjärveen asti. Tämä rajanveto jäi pysyväksi.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
