Työväen pääneuvosto
From Wikipedia, the free encyclopedia
Työväen pääneuvosto (ruots. Arbetarnas centralråd) oli Suomen sisällissodan aikana kokoontunut punaisten lainsäädäntöelin, jonka tehtävänä oli toimia kansanedustuslaitoksena sekä valvoa Suomen kansanvaltuuskunnan toimintaa. Se koostui 40 jäsenestä, jotka edustivat Suomen Sosialidemokraattista Puoluetta, Suomen Ammattijärjestöä, Suomen Punaista Kaartia sekä Helsingin Työväenjärjestöjen Eduskuntaa. Työväen pääneuvosto kokoontui epäsäännöllisesti 12. helmikuuta – 10. huhtikuuta 1918. Istuntoja pidettiin aluksi Helsingissä ja sodan loppuvaiheessa Viipurissa, jonne punaisten hallinto evakuoitiin huhtikuun alussa. Työväen pääneuvosto puheenjohtajana toimi entinen kansanedustaja Valfrid Perttilä.[1][2]