Työeläke
From Wikipedia, the free encyclopedia
Työeläke on eläkettä, jota maksetaan ansiotyössä olleille ihmisille. Sen määrä perustuu palkka- ja yrittäjätuloihin. Työeläke antaa turvaa vanhuuden, työkyvyttömyyden ja perheenhuoltajan kuoleman varalta.[1]
Suomen eläkejärjestelmässä, kuten useissa muissakin maissa, työeläketurva on lakisääteinen ja pakollinen. Suomalaisten työeläkkeistä suurin osa rahoitetaan saman vuoden eläkevakuutusmaksuilla ja osa aiemmin rahastoiduilla maksuilla ja niiden sijoitustuotoilla.[2]
Suomessa vanhuuseläkkeelle voi jäädä valintansa mukaan oman ikäluokan alimman vanhuuseläkeiän ja 69 ikävuoden välillä.[3] Eläkettä maksetaan koko lopun elinajan. Vuonna 2023 suomalaiset jäivät työeläkkeelle keskimäärin 62,8-vuotiaana.[4] Keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää laskevat työkyvyttömyyseläkkeiden suuri määrä ja aikainen alkavuus.[5]
1. tammikuuta 2017 voimaan tulleen eläkeuudistuksen myötä eläkeikä on noussut vuodesta 2018 alkaen 3 kk vuosittain, kunnes se vuonna 2025 on 65 vuotta. Vuodesta 2027 eläkeikä kytketään elinajanodotteeseen siten, että työssä ja eläkkeellä oloajan suhde säilyy vuoden 2025 tasolla.[6]
Suomen työeläkejärjestelmä on hajautettu. Työeläkkeitä hoitavat työeläkelaitokset, joita ovat työeläkevakuutusyhtiöt, eläkesäätiöt, eläkekassat ja alakohtaiset eläkelaitokset.[2] Työeläkejärjestelmän keskuselimenä toimii Eläketurvakeskus.[7]
Suomen perustuslakia tulkittaessa maksussa olevat työeläkkeet määritellään omaisuudeksi, jonka tasoon ei voida puuttua poliittisilla, taloudellisilla tai hallinnollisilla päätöksillä. Muutokset voivat kohdistua vain tulevaisuudessa maksettaviin työeläkkeisiin. Suomen työeläkemalli poikkeaa Ruotsin mallista sikäli, että siellä maksussa olevat eläkkeet alenevat yleisen taloustilanteen heikentyessä tai vastaavasti nousevat taloustilanteen kohentuessa.[8]