From Wikipedia, the free encyclopedia
Terroripommitus on ilmapommitusstrategia, jonka tarkoitus on tuhota siviilikohteita ja siviilejä. Tavoitteena on vihollisen taistelutahdon murtaminen ja sekasorron aiheuttaminen siviiliväestön keskuudessa.
Lähes kaikki nykyaikaiset ilmasodankäynnin muodot kehittyivät ensimmäisen maailmansodan aikana.
Ensimmäinen terroripommituksen suorittivat saksalaiset zeppelin-ilmalaivat Englannin rannikolla 9. tammikuuta 1915. Iskussa kuoli neljä siviiliä, 16 haavoittui ja aineellisen tuhon määräksi arvioitiin 7 740 puntaa. Huolimatta vähiin jääneestä tuhosta yleisö ja media reagoivat tapahtumaan voimakkaasti. Lisää iskuja kuitenkin seurasi ja sodan loppuun mennessä terroripommitus oli vaatinut 557 henkeä, haavoittaen 1 358 ihmistä.
Francisco Francon johtamien kansallismielisten kapinallisten puolella taistelleet saksalaiseen Legion Condor -osastoon kuuluneet pommikoneet pommittivat Guernican kaupunkia 1937. 9 000 asukkaasta kuoli noin 1 600 ja noin 70 prosenttia rakennuksista tuhoutui.[1]
Toisen Kiinan–Japanin sodan aikana Japani pommitti Kiinan väliaikaista pääkaupunkia Chongqingia yli viiden vuoden ajan. Chongqingin pommituksissa kuoli kymmeniä tuhansia ja koska Japani käytti runsaasti palopommeja kaupunki kärsi valtavia tuhoja.
Saksan hyökätessä Puolaan vuonna 1939 Luftwaffe pommitti useita siviilikohteita, kuten Wieluńia, Frampolia ja Varsovaa.
Saksalaisten hyökättyä Alankomaihin toukokuussa 1940 Rotterdamia pommitettiin raskaasti 14. toukokuuta 1940, minkä tarkoituksena oli pakottaa Alankomaat rauhaan.
Myöhemmin suuren pommitusoperaation aikana, joka Britanniassa tunnettiin nimellä the Blitz, Luftwaffe pommitti Lontoota ja muita suuria kaupunkeja syyskuun 1940 ja toukokuun 1941 välisenä aikana.
Kun Luftwaffe kärsi huomattavia tappioita saksalaiset pyrkivät turvautumaan V-1- ja V-2-raketteihin, joita suunnattiin englantilaisia kaupunkeja kohti.
Myös länsiliittoutuneet pommittivat siviilikohteita. Huolimatta Neuvostoliitolle annetuista lupauksista liittoutuneet olivat haluttomia muodostamaan todellista suurta rintamaa ennen vuotta 1944. Tällöin etenkin Winston Churchill halusi korvata rintaman puutteen turvautumalla pommitusten laajentamiseen.
Kuuluisin oli Dresdenin pommitus helmikuussa 1945, joka vaati kymmenien tuhansien siviilien hengen. Sodan loppuvaiheessa Dresdeniin ja muihin Saksan kaupunkeihin kohdistettuja pommituksia on kritisoitu, koska niistä ei ollut enää merkittävää hyötyä sodankäynnille korkeaan siviiliuhrien määrään nähden. Samoin Yhdysvaltain ilmavoimien palopommihyökkäykset japanilaisiin kaupunkeihin, kuten Tokioon ja Kobeen vaativat satoja tuhansia ihmisuhreja.
Yhdysvallat pudotti 6. elokuuta 1945 atomipommin Hiroshimaan ja kolme päivää myöhemmin toisen Nagasakiin. Nämä kaksi valtavaa tuhoa aiheuttanutta pommia pakottivat Japanin antautumaan. Tarkkaa uhrien lukua ei tiedetä, mutta pelkästään Hiroshiman atomipommin arvioidaan vaatineen räjähdyksen, kuumuuden ja säteilyn tähden välittömästi noin 70 000 ihmisen hengen. Vuoteen 1950 mennessä arvioidaan jopa yli 130 000 kuolleen säteilysairauden, syövän ja muiden pitkäaikaisvaikutusten vuoksi.[2] Vaikka läheiset kukkulat suojelivat Nagasakia, myös siellä kuoli välittömästi noin 40 000 ihmistä ja vuoden 1946 loppuun mennessä noin 70 000. Suurin osa molempien pommitusten uhreista oli siviilejä.[3]
Vaikka toisen maailmansodan jälkeen varsinaisia terroripommituksia ei ole juuri suoritettu, erityisesti Yhdysvaltain pommitukset eri kriiseissä ovat aiheuttaneet myös laajoja siviilivahinkoja. Yhdysvaltain suorittamia Christmas Bombing -nimellä tunnettua Hanoin ja Pohjois-Vietnamin pommitusta joulukuun loppupuoliskolla 1972 on pidetty terroripommituksina.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
.svg){kind=icon}
