Tauno Jalanti
From Wikipedia, the free encyclopedia
Tauno Ilmari Jalanti (ent. Jämsén; 12. tammikuuta 1903 Mikkeli – 6. maaliskuuta 1992 Lausanne, Sveitsi) oli suomalainen ulkoministeriön virkamies, joka toimi myöhemmin liikemiehenä. Hän sai erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin arvonimen.
Jalanti pääsi ylioppilaaksi 1922 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1928. Hän oli Mikkelin Sanomien Helsingin-kirjeenvaihtajana ja sen jälkeen Ylioppilaslehden toimitussihteerinä 1924–1926 sekä päätoimittajana 1928.
Jalanti työskenteli vuosina 1928–1945 ulkoministeriön kauppapoliittisella osastolla, vuodesta 1942 koko osaston johtajana. Jalanti joutui eroamaan ulkoministeriön palveluksesta vuonna 1945 ja jäi eläkkeelle ”poliittisista syistä”, minkä jälkeen hän toimi liikemiehenä muun muassa Ranskassa ja Sveitsissä. Eron syynä lienee ollut, että häntä pidettiin sopimattomana käymään kauppaneuvotteluja Neuvostoliiton, Ison-Britannian ja Ruotsin kanssa. Akateemiseen Karjala-Seuraan kuulunutta Jalantia syytettiin ruotsalaisvihamieliseksi ja hänen väitettiin jopa sabotoineen Ruotsin kanssa käytyjä kauppaneuvotteluja. Tutkija Ilkka Seppisen mukaan venäläisvastainen Jalanti aiheutti myös vaikeuksia Suomen ja Neuvostoliiton kauppasuhteissa välirauhan aikana.
Eronsa jälkeen Jalanti seurasi vielä ulkomailla asuessaankin Suomen politiikkaa. Asekätkennästä vankeustuomion saanut eversti Valo Nihtilä oli vapauduttuaan vankilasta Jalannin Fennia-yrityksen palveluksessa Pariisissa vuosina 1951–1954. Kustaa Vilkunan mukaan Jalanti olisi suunnitellut yhdessä Eljas Erkon ja Kansallis-Osake-Pankin kanssa vastarintaliikkeen perustamista mahdollisen venäläismiehityksen varalta.