Tasa-arvolaki
From Wikipedia, the free encyclopedia
Tasa-arvolaki, viralliselta nimeltään laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (SDK 609/1986[1], ruots. lag om jämställdhet mellan kvinnor och män[2]), on Suomessa voimassa oleva laki, jonka tarkoitus on vähentää sukupuoleen liittyvää syrjintää sekä edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa yleensä ja erityisesti työelämässä. Lain tarkoituksena on myös estää sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä.
Tasa-arvolaki tuli voimaan 1. tammikuuta 1987, ja siihen on sen jälkeen tehty useita muutoksia. Viimeisin isompi uudistus tapahtui uuden yhdenvertaisuuslain säätämisen yhteydessä vuoden 2015 alusta. Tällöin tasa-arvolakiin sisällytettiin sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän kiellot sekä velvoite tällaisen syrjinnän ennaltaehkäisyyn. Lisäksi uudistuksen yhteydessä ulotettiin oppilaitosten tasa-arvosuunnitteluvelvoite peruskouluihin, täsmennettiin työnantajan tasa-arvosuunnitelmaa ja palkkakartoitusta koskevia säännöksiä, vahvistettiin tasa-arvovaltuutetun itsenäistä asemaa koskevia säännöksiä sekä perustettiin uusi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta. Vuoden 2016 lopussa tasa-arvolakiin lisättiin tasa-arvovaltuutetun mahdollisuus edistää sovintoa tasa-arvolaissa tarkoitettua syrjintää koskevissa asioissa.
Tasa-arvolakia sovelletaan pääsääntöisesti kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa.
Tasa-arvolaissa on kolmenlaisia säännöksiä: tasa-arvon edistämissäännökset, syrjinnän kiellot sekä oikeussuojaa ja valvontaa koskevat säännökset.