Sydän- ja verisuonitaudit eli verenkiertoelinten sairaudet ovat laaja joukko sairauksia, jotka syntyvät useilla eri mekanismeilla. Osa verisuonitaudeista, kuten ateroskleroosi, ovat hyvin yleisiä. Osa, kuten vaskuliitit, ovat taas harvinaisia sairauksia.
Sydän ja verisuoniperäisten kuolemien suhteellinen osuus kaikista kuolemista on vähentynyt Suomessa tasaiseen tahtiin vuodesta 1971 alkaen siten, että naisten ja miesten ikävakioitu sydän- ja verisuonikuolleisuus oli vuonna 1971 lähes viisinkertainen ja miesten lähes nelinkertainen vuoteen 2018 verrattuna[1]. Ne aiheuttavat silti edelleen lähes puolet työikäisten kuolemista.[2] Syyksi sydän- ja verisuonisairastavuuden vähenemiselle on esitetty tupakoinnin ja stressin vähentymistä, ravinnon monipuolistumista sekä työn muuttumista fyysisesti kevyemmäksi[3].
Alla on lueteltuna eräitä näistä sairauksista. Luettelo ei ole täydellinen.
- Ateroskleroosi eli valtimonseinämien kalkkeutuminen voi johtaa sepelvaltimoverenkierron heikkenemiseen eli sepelvaltimotautiin, joka puolestaan altistaa sydäninfarktille.[4] Ateroskleroosi voi lisätä myös aivoinfarktin ja aivoverenvuodon riskiä. Ateroskleroottinen sairauskohtaus käynnistyy, jos jokin ärsyke muuttaa plakin epävakaaksi, minkä seurauksena syntyy verenkiertoa häiritsevä tromboosi eli verihyytymä. Toinen mahdollinen mekanismi on, että sydämeen tulee iskemian eli hapenpuutteen aiheuttama rytmihäiriö.[5]
- Vaskuliitit eli verisuonten tulehdukset
- Aneurysmat eli verisuonten laajenemat
- Laskimolaajentumat
- Suonikohjutauti eli alaraajojen laskimolaajentumatauti on seurausta laskimoiden läppien pettämisestä.
- Peräpukamat ovat peräaukon seudun laskimolaajentumia
- Laskimotukokset
- Syvät laskimotukokset
- Pinnalliset laskimotukokset
- Stenoosit viittaavat yleisesti ahtaumaan, ja termiä käytetään mm. viitatessa aorttaläpän paksuuntumisen aiheuttamaan sydämen ulosvirtauskanavan ahtauteen – tällöin kyseessä on aorttastenoosi. Vastaavasti virtauskanavaa ahtauttavasta mitraaliläpän taudista käytetään nimitystä mitraalistenoosi. Stenoositermiä voidaan käyttää myös muiden elinten onteloiden ahtautumisesta. Esimerkiksi spinaalistenoosi viittaa selkäydinkanavan ahtaumaan ja esofagusstenoosi taas ruokatorven ahtaumaan.
- Synnynnäisestä aortan ahtaumasta, joka syntyy sikiönkehityksen aikana valtimotiehyen liittymäkohtaan tai sen välittömään läheisyyteen, käytetään nimitystä aortan koarktaatio. Termi koarkaatiokin viittaa ahtaumaan.
Riskitekijät
Sydän- ja verisuonisairauksien suurimmat riskitekijät ovat vuonna 2004 julkaistun laajan epidemiologisen INTERHEART-tutkimuksen mukaan tärkeysjärjestyksessä seuraavat: 1) tupakointi, 2) psyykkinen pahoinvointi, 3) diabetes, 4) kohonnut verenpaine sekä 5) veren korkea apoB/apoA1-lipoproteiinisuhde[6]. INTERHEART-tutkimukseen osallistui 15 152 sydänkohtauspotilasta ja 14820 verrokkia 52 eri maasta, jotka kattoivat maapallon kaikki asutut mantereet[6].
Miehillä on naisia korkeampi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja sairastumisriski kohoaa iän myötä.[7] Myös perinnöllinen alttius lisää riskiä[8].
Veren rasva-arvot
Vuonna 2023 julkaistussa brittitutkimuksessa havaittiin, että jokainen millimoolin lisäys veren triglyseridipitoisuudessa lähes kolminkertaisti riskin saada rakenteellisia ja toiminnallisia sydänmuutoksia jo parikymppisenä[9].
Veren apoB/apoA1-lipoproteiinisuhde kertoo sydän ja verisuonitautien riskiä lisäävien pienten LDL-hiukkasten osuuden LDL-hiukkasten sisältämän kolesterolin määrästä ja kyseinen suhde on suoraan verrannollinen sydän- ja verisuonitautien riskiin siten että riski kasvaa ApoB-hiukkasten osuuden kasvaessa[10].
Vuonna 2019 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan veren LDL-kolesterolipitoisuus ei korreloi luotettavasti sydänkohtausriskin kanssa. Sydänkohtauksen riski voi olla esimerkiksi merkittävästi koholla, vaikka LDL-pitoisuus olisi normaali.[11] Vuonna 2023 julkaistussa brittitutkimuksessa havaittiin, että VLDL-, IDL- ja LDL-kolesterolin yhteismäärä (engl. non HDL cholesterol) lisäsi vain 21 prosentilla sydän- ja verisuonisairauden riskiä[9].[12] Helpoiten hapettuvat[13] pienet tiheät LDL -hiukkaset (small dence LDL, lyh. sdLDL) kuvastavat edellä kuvattuja lipidejä paremmin sydän- ja verisuonitaudin riskin lisääntymistä[14]. Aterogeenisesti hapettuneen LDL-kolesterolin (LDLox) kokonaismäärä voidaan mitata suoraan verinäytteestä[15].
Tulehdustekijät
Herkällä CRP-verikokeella todettava elimistön matala-asteinen eli lievä tulehdus (engl. low-grade inflammation) lisää sydän ja verisuonitautien riskiä siitä alkaen kun tulehdusarvo on yli 1 CRP milligrammaa litrassa[16]. Vuonna 2024 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että sillä naispuolisen väestön viidenneksellä jolla oli korkeimmat herkän CRP:n arvot, esiintyi 70 prosenttia enemmän sydän- ja verisuonisairauksia verrattuna siihen viidennekseen, jolla oli matalimmat arvot. Tutkittujen joukossa ei ollut miehiä.[17]
Myös matala-asteista tulehdusta ja valtmotaudin solumuutoksia kuvastavien[18] keramidi-lipidien määrä lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä[19].
Veren insuliinipitoisuus
Hyperinsulinemia eli veren liian suuri insuliinipitoisuus on myös sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijä[20].
Ruokavalio
Vuonna 2016 julkaistussa laajassa ravitsemustieteellisessä väestötutkimuksessa havaittiin, että viljasta ja perunasta peräisin olevien hiilihydraattien osuus nautitusta energiasta korreloi vahvimmin sydän- ja verisuonitautien aiheuttamien kuolemien kanssa. Korrelaatio oli naisilla 0,74 ja miehillä 0,68. Tutkimuksessa vertailtiin 42 Euroopan maan elintarvikkeiden keskimääräistä kulutusta sydän- ja verisuonisairauksien esiintyvyyteen.[21]
Vuonna 2006 julkaistussa väestötutkimuksessa havaittiin, että sillä naisten kymmenyksellä, joka sai päivittäisestä ravinnostaan suurimman veresokeria nostavan glykeemisen kokonaiskuorman, esiintyi lähes kaksi kertaa enemmän sydän- ja verisuonisairauksia, kuin pienimmän kuorman saavilla[22]. Vuonna 2010 julkaistussa laajassa INTERHEART-väestöseurantatutkimuksessa havaittiin, että sillä väestöviidenneksellä, jolla oli korkeimmat verensokerin pitkäaikaistasot, esiintyi 55 prosenttia enemmän sydänkohtauksia, kuin niillä, joilla on matalimmat veren sokeritasot[23]. Vuonna 2021 julkaistussa laajassa PURE-tutkimuksessa havaittiin, että ne tervesydämiseen väestöviidennekseen kuuluvat, jotka nauttivat eniten verensokeria nostavaa korkean glykemiaindeksin ruokaa, sairastuvat 21 prosenttia useammin sydänsairauteen kuin ne, jotka nauttivat vähiten verensokeria voimakkaasti nostavaa ruokaa. Lisäksi havaittiin, että ylimpään viidennekseen kuuluvilla sydänpotilailla oli 51 prosentin riski saada sydänkohtaus tai aivohalvaus.[24]
Myös seleeninsaanti vaikuttaa sairastumisriskiin[25].
Vuonna 2017 julkaistun Amerikan sydänliiton neuvoa-antavan tiedotteen mukaan (A presidential advisory from the American Heart Association) eri maissa tehdyissä väestöseurantatutkimuksissa on havaittu, että tyydyttyneiden rasvojen vähäisempi saanti yhdistettynä kerta- ja etenkin monityydyttymättömän rasvan runsaampaan saantiin korreloi pienemmän sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden sekä pienemmän kokonaiskuolleisuuden kanssa. Liiton mukaan on myös havaittu, että tyydyttyneen rasvan korvaaminen monityydyttymättömällä rasvalla vähentää sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyttä. Liiton mukaan myös runsas kokojyväviljan saanti yhdistettynä vähäiseen tyydyttyneen rasvan saantiin korreloi pienemmän sydän- ja verisuonisairastavuuden kanssa siitä huolimatta, että tyydyttyneen rasvan korvaaminen hitailla tai nopeilla hiilihydraateilla lisää veren triglyseridipitoisuutta. Amerikan sydänliitto oli myös sitä mieltä, että ristiriitaiset tutkimustulokset tyydyttyneiden rasvojen vähentämisen vaikutuksista selittyivät sillä, että korvaavien ravintoaineiden laatu oli kontrolloitu puutteellisesti koehenkilöiden omaan raportointiin perustuvissa tutkimuksissa.[26]
Muut elintapatekijät
Liian vähäinen nukkuminen ja huono unenlaatu lisäävät merkittävästi riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin[27]. Myös liikalihavuus ja liikkumaton elämäntapa lisäävät sydän- ja verisuonitautien riskiä[8].
Ehkäisy
Ruokavalio
Vuonna 2016 julkaistussa ravitsemustieteellisessä väestötutkimuksessa havaittiin vahvin negatiivinen korrelaatio eläinperäisen rasvan/kokonaisrasvan sekä eläinperäisen proteiinin/kokonaisproteiinin yhteissaannin ja naispuolisen väestön sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden välillä (-0,81). Auringonkukkaöljy muodosti tästä poikkeuksen, sillä sen kulutus lisäsi sairastumisriskiä molemmilla sukupuolilla. Tutkimuksessa vertailtiin 42 eri Euroopan maan elintarvikkeiden kokonaiskulutusta maiden sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen.[21]
Myös hedelmien kulutus korreloi miehillä vahvasti (-0,77) pienemmän sydänkuolleisuuden kanssa. Appelsiinien ja mandariinien yhteissaannilla oli niin ikään vahva korrelaatio molemmilla sukupuolilla (-0,74/76) kuten myös juuston kulutuksella (-0,69/-0,72). Samat tulokset nähtiin myös vuosina 1980–2000 kerätyssä aineistossa.[21]
Vuonna 2011 julkaistun noin 114 000 henkilöä kattaneen tieteellisen tutkimusyhteenvedon mukaan eniten kaakaota sisältäviä ruokia ja juomia nauttivilla esiintyy 37 prosenttia vähemmän sydän- ja verisuonisairauksia ja 29 prosenttia vähemmän aivohalvauksia kuin vähiten nauttivilla. Ensin mainittu ryhmä nautti suklaata keskimäärin 7,5 grammaa päivässä tai kaakaota sisältäviä tuotteita tutkimuksesta riippuen vähintään kerran viikossa tai useammin kuin kerran viikossa tai yli viisi tai seitsemän kertaa viikossa. Jälkimmäinen ryhmä nautti suklaata keskimäärin 1,7 grammaa päivässä tai ei nauttinut lainkaan kaakaopitoisia elintarvikkeita tai nautti niitä harvemmin kuin kerran viikossa.[28] Näiden sairauksien ilmaantuvuuden väheneminen saattaa johtua kaakaopapujen sisältämistä flavonoideista, joiden on havaittu muun muassa parantavan verisuonten toimintaa ja laskevan verenpainetta etenkin korkeasta verenpaineesta kärsivillä[29].
Runsaasti A-vitamiinia saavilla ihmisillä esiintyy merkittävästi vähemmän sydän- ja verisuonisairauksia. A-vitamiini parantaa sydämen ja verisuonten terveyttä, koska se vähentää rasvojen hapettumista ja vapaista radikaaleista johtuvia vaurioita.[30]
Muiden sairauksien hoito
Korkean verenpaineen hoito on tärkeää sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä[31].
Hoito
Sepelvaltimotaudin ja kohonneen verenpaineen elintapahoitona on tupakoinnin lopettaminen, riittävä liikunta ja terveellinen ravinto. Myös ylipainon välttäminen on tärkeää. Sydän- ja verisuonisairauksia on mahdollista hoitaa sairaudesta riippuen lääkkeillä, katetrihoidolla, leikkauksilla ja sydämentahdistimilla.[32]
Historiaa
Angina pectorista kutsuttiin 1800-luvulla sydänneuroosiksi. Roomalainen Giovanni Maria Lancisi osoitti vuonna 1707, että moni äkkikuolema johtuu sydänsairaudesta. Englantilainen Thomas Lauder Brunton keksi vuonna 1867, että angina pectorista voidaan hoitaa amyylinitriitillä eli nitrolla. Chicagolainen James Bryan Herrick esitti vuonna 1912 ruumiinavaushavaintojen perusteella, että sydäninfarktin aiheuttajana on ateroskleroosin ahtauttaman sepelvaltimon tukkiva veritulppa. Osa tutkijoista kiisti Herricki teorian vedoten toiseen tutkimukseen, jossa vain alle kolmanneksella sydäninfarktiin kuolleista potilailla oli havaittu trombin aiheuttama sepelvaltomotukos. Kiista päättyi vasta vuonna 1980, jolloin M.R. deWoodin kykeni osoittamaan, että suurimmalta osalta potilaita löytyy valtimon tukkeava trombi, jos heidän sydämestään otetaan varjoaineröntgenkuva infarktin akuutissa vaiheessa.[33]
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
