From Wikipedia, the free encyclopedia
Suzanne Valadon (23. syyskuuta 1865 Besinnes-Sur-Gartempe – 7. huhtikuuta 1938 Pariisi) oli ranskalainen taidemaalari, joka tunnetaan rohkeasta värienkäytöstään ja karskeista ihmishahmoistaan.[1] Hän on yksi Ranskan tunnetuimmista naispuolisista taidemaalareista.
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Suzanne Valadon | |
|---|---|
 Valadon nuorena. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. syyskuuta 1865 Bessines-sur-Gartempe, Ranska |
| Kuollut | 7. huhtikuuta 1938 (72 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus | ranskalainen |
| Taiteilija | |
| Salanimi | Suzanne Moussis ja Suzanne Utter |
| Ala | taidemaalaus |
| Taidesuuntaus | Postimpressionismi, Symbolismi |
_Suzanne_Valadon_-_Signature_-_Musée_Goya.jpg) Nimikirjoitus |
|
Suzanne Valadon, oikealta nimeltään Marie-Clémentine Valadon, syntyi aviottomana lapsena Bessines'n kylässä Ranskassa. Hänen äitinsä Madeleine Valadon oli pyykkäri ja kotiapulainen. Tyttären syntymästä aiheutuneen kohun vuoksi Madeleinen oli lähdettävä kylästä ja matkustettava Pariisiin. Lapsuutensa Valadon vietti Montmartren kaduilla, piirteli katukiviin eikä juuri välittänyt koulunkäynnistä. 15-vuotiaana hän ryhtyi akrobaatiksi sirkukseen ja harjoitti tätä tointa vajaat seitsemän kuukautta, kunnes putoaminen ja loukkaantuminen lopettivat hänen uransa.
Toipilasaikanaan hän päätti ryhtyä poseeraamaan taiteilijoiden mallina, ja tässä työssä hänellä oli mahdollisuus seurata taiteilijoiden työskentelyä ja opetella heidän tekniikoitaan. Hän alkoi itsekin piirtää enemmän. Valadonin työnantajien joukossa olivat muun muassa Pierre Puvis de Chavannes, Edgar Degas, Henri de Toulouse-Lautrec ja Pierre-Auguste Renoir.
Valadonilla oli ailahteleva luonne ja räjähtävä temperamentti. Niinpä hänen rakkaussuhteensakin vaihtuivat usein. Taiteilijan ja mallin suhteeseen liittyi usein myös erotiikkaa, ja Valadon oli vuoron perään ainakin de Chavannesin ja Renoirin rakastajattarena. Myös Henri de Toulouse-Lautreciin hänellä oli ystävyys-, opettaja- ja rakkaussuhde, joka eroon päätyttyään sai Toulouse-Lautrecin masentumaan ja alkoholisoitumaan. Pitempiaikainen suhde hänellä oli espanjalaisen kirjailijan Miguel Utrillon kanssa. Kun hän vuonna 1883 synnytti pojan, ei isän henkilöllisyyttä koskaan saatu selville. Myöhemmin Utrillo tosin tunnusti lapsen, ja Maurice Utrillon nimellä tämä tuli tunnetuksi yhtenä Montmartren kuuluisimmista taiteilijoista.
Sekä Toulouse-Lautrecilla että Degas'lla oli merkittävä vaikutus Valadonin rohkaisemisessa taiteelliselle uralle. Varsinkin Degas oli hyvin vaikuttunut Valadonin rohkeasta ja varmasta piirustustyylistä. Hänen ensimmäiset näyttelynsä 1890-luvun alussa sisälsivät pääasiassa muotokuvia, niiden joukossa Erik Satiesta maalatun. Eksentrikkosäveltäjä Satien kanssa Valadonilla oli lyhyt intiimi suhde vuonna 1893. Satie ehdotti avioliittoa jo ensimmäisenä iltana heidän tavattuaan.
Samaan aikaan Valadonin rakastajana oli liikemies Paul Mousis, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1896. Tänä aikana hän muutti pois Montmartrelta ainoan kerran elämässään ja asui vuoroin Pariisissa, vuoroin Pierrefitten kylässä. Vuonna 1894 Suzanne Valadonista tuli ensimmäinen nainen, joka hyväksyttiin Société Nationale des Beaux-Artsiin. Hän maalasi asetelmia ja maisemia ja oli tunnettu niiden vahvasta sommittelusta ja voimakkaista väreistä. Tunnetuin hän on kuitenkin naispuolisista alastonhahmoistaan.
Valadonin elämää varjosti hänen poikansa Mauricen sairaus. Maurice Utrillo kärsi henkisistä ongelmista ja tuli voimakkaasti riippuvaiseksi punaviinistä jo nuorena. Useiden raivokohtausten, tolkuttomien juominkien ja silmittömien tuhoamispuuskien jälkeen Utrillo oli vietävä mielisairaalaan. Valadon yritti auttaa poikaansa ehdottamalla, että tämä kokeilisi maalaamista. Utrillo osoittautui hyvin lahjakkaaksi ja maalasi kuumeisella kiihkolla aina kun ei juonut.
Vuonna 1896 Valadon jätti Mousis'n palatakseen Montmartrelle ja naidakseen poikansa ystävän, 23-vuotiaan taidemaalarin André Utterin. He elivät kiihkeää rakastavaisten elämää, jota varjostivat alkoholismi ja Mauricen hulluuskohtaukset. Valadonin ja varsinkin hänen poikansa taiteen äkillinen menestys teki heistä pian upporikkaita. He ostivat hetken mielijohteesta linnan ja järjestivät suuria, toinen toistaan mielikuvituksellisimpia juhlia. Valadon tuhlasi hullun lailla: hän jakeli suuria juomarahoja, syötti koirilleen kyljyksiä ravintoloissa ja kissoilleen kaviaaria perjantaisin. Hän saattoi ostaa tyhjäksi kokonaisen kukkakaupan ja lähettää kukat jollekin ystävälleen.
Yleisölle Valadon esiintyi eksentrisesti. Hän käytti porkkanoita ja eläviä etanoita takkinsa koristeena tai piti vuohta ateljeessaan ja syötti sille huonot piirroksensa. Maurice Utrillon mentyä naimisiin hänen ei enää tarvinnut huolehtia pojastaan. Myös välit Utteriin viilenivät. Valadonille oli raskasta joutua eristyksiin taiteilijapiireistä ja tapahtumien keskipisteestä. Viimeisiin töihinsä hän maalasi lähinnä kukkia ja kissoja. Suzanne Valadon kuoli vuonna 1938. Hautajaisissa oli useita hänen taiteilijaystäviään, joukossa muun muassa André Derain, Pablo Picasso ja Georges Braque.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
