Suutari

Suutari on käsityöläinen, joka korjaa ja valmistaa kenkiä. Suutarinverstas kuului ennen vanhaan yleensä jokaiseen kylään. Jotkut suutarit valmistivat kenkänahat itse. Kaupungeissa oli suurempia suutarinverstaita, joissa oli suutareita palkollisina. Kenkää tehtäessä nahka vedettiin puusta valmistetun ”jalkamuotin”, ns. lestin päälle ja neulottiin kokoon erityisellä suutarin kaksisilmäisellä neulalla, jolla voidaan neuloa kaksisuuntaisesti. Myös pohjat tehtiin nahasta ja kiinnitettiin neulomalla. Nahka piti rei´ittää ennen neulomista erityisellä terävällä piikillä ns. naskalilla. Neulomiseen käytettiin pikilankaa.

Tämä artikkeli käsittelee ammattia. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.

Suutari

Xanthippoksen hautakivi, n. 430-420 eKr.

Suutareita piirroksessa

Suomessa nahkurin työt ja eläimen muokkaaminen valmiiksi jalkineeksi asti on kuulunut 1600-luvulle saakka suutarille. Myöhemmin suutarin ja nahkurin työt eriytyivät omiksi ammateikseen.

Suutarin ammatin voi nykyään jakaa ainakin kahteen ryhmään.^{kenen mukaan?} 1. Pikasuutari, jonka periaatteena on , että kaikki korjaustyöt tehdään asiakkaan odotellessa. Yleisimmät työt ovat korkolapun ja puolipohjan vaihtoja. 2. Suutari. Suutari valmistaa liikkeessään kenkiä, laukkuja, vöitä tai muita nahkatuotteita mittatilaustöinä. Suutari korjaa rikkoontuneet nahkatuotteet ja muodontaa tuotteita asiakkaan käyttötarkoituksen mukaan.

Koska nykyään on käytössä monia erilaisia materiaaleja; kumit, muovit, nahat, keinoaineet, tekstiilit ja muut materiaaliyhdistelmät, ovat suutarin työskentelymenetelmät muuttuneet suuresti entiseen verrattuna. Suutarin työ on edelleen käsityötä.

Rajasuutari oli ammattikuntalaitoksen aikana mestarintutkintoa suorittamattoman suutarin nimitys.

Aiheesta muualla

• Suutarin ammatinkuvaus (Ammattinetti)
• Suutarit (hakemisto)
• Muuttuvat käsityöammatit. Suomen käsityön museon julkaisuja 17.