![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/thumb/c/c2/Thief-1981-poster.jpg/640px-Thief-1981-poster.jpg&w=640&q=50)
Suurkaupungin hait (vuoden 1981 elokuva)
vuoden 1981 elokuva / From Wikipedia, the free encyclopedia
Suurkaupungin hait (videolevityksessä Suurkaupungin lait, engl. Thief) on vuonna 1981 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen jännityselokuva, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Michael Mann. Se on Mannin esikoisohjaus, ja sen pääosaa esittää James Caan. Elokuva perustuu löyhästi entisen murtovarkaan Frank Hohimerin omaelämäkertakirjaan The Home Invaders: Confessions of a Cat Burglar[2] ja kertoo Caanin esittämästä ammattirikollisesta, joka yrittää paeta rikollista elämää. Sivuosia esittävät Tuesday Weld, James Belushi, Robert Prosky, Dennis Farina ja Willie Nelson. Elokuvan musiikit on säveltänyt saksalainen elektronisen musiikin yhtye Tangerine Dream.
Suurkaupungin hait | |
---|---|
Thief | |
![]() |
|
Ohjaaja | Michael Mann |
Käsikirjoittaja | Michael Mann |
Perustuu | Frank Hohimerin kirjaan The Home Invaders |
Tuottaja |
|
Säveltäjä | Tangerine Dream |
Kuvaaja | Donald E. Thorin |
Leikkaaja | Dov Hoenig |
Tuotantosuunnittelija | Mel Bourne |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Mann/Caan Productions |
Levittäjä | United Artists |
Ensi-ilta |
|
Kesto | 123 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 5,5 miljoonaa dollaria |
Tuotto | 11,5 miljoonaa dollaria[1] |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Infobox OKNimi-testi OK |
Suurkaupungin lait sai Yhdysvaltain-ensi-iltansa 27. maaliskuuta 1981 ja Suomen-ensi-iltansa 11. syyskuuta 1981.[3] Se esitettiin myös Cannesin elokuvajuhlilla 16. toukokuuta 1981, missä se kilpaili Kultaisesta palmusta.[4] Elokuva sai ylistävän vastaanoton ja elokuvakriitikko Roger Ebert kutsui sitä älykkäimmäksi näkemäkseen trilleriksi.[5][6] Elokuvan useita minuutteja kestävää kahvilamonologikohtausta ollaan pidetty elokuvan kohokohtana, ja James Caan on itse nimennyt sen hänen uransa suosikkikohtaukseksi.[7]