Suu- ja sorkkatauti
eläinten virustauti / From Wikipedia, the free encyclopedia
Suu- ja sorkkatauti (lat. Aphtae epizooticae) on erittäin tarttuva virustauti, jota esiintyy etupäässä naudoilla ja sioilla. Se voi tarttua myös vuohiin, lampaisiin, poroihin, peuroihin, hirviin, villisikoihin[1][2] ja siileihin.[3] Tauti ei tartu hevosiin.[4] Friedrich Loeffler osoitti taudin olevan viruksen aiheuttama 1897.
Suu- ja sorkkatauti | |
---|---|
Suu- ja sorkkatautiin sairastuneen lehmän suu. |
|
Luokitus | |
ICD-10 | B08.8 |
Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Infobox OK |
Tauti on keinotekoisesti onnistuttu tarttumaan hiiriin, kanoihin ja rottiin, mutta eläinten ei uskota saavan tautia luontaisesti.[5]
Suu- ja sorkkatautia esiintyy lähes koko maailmassa, muun muassa Euroopassa, Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Viimeisin huomattava suu- ja sorkkatautiepidemia oli Englannissa vuonna 2001, jonka torjumiseksi teurastettiin paljon karjaa.
Suu- ja sorkkatauti kuuluu Maailman eläintautijärjestön A-listan tauteihin.