Superruoka
From Wikipedia, the free encyclopedia
Superruoka (engl. superfood) on The United Fruit Company:n toisen maailmansodan aikana keksimä termi, jolla markkinoitava ruoka yritetään saada vaikuttamaan terveyttä edistävältä[1].
Tuotetta ei saa mainostaa EU:n alueella superfoodina, ellei tuotteeseen liitetyillä terveysväittämille ole saatu EU:n hyväksyntää[2]. Tätä määräystä rikotaan kuitenkin jatkuvasti, minkä vuoksi suurin osa superfoodina markkinoidusta ruoasta ei ole oikeasti erityisen terveellistä[2].
Superfood-termiä käytettiin aluksi banaanien markkinoinnissa[1]. Nykyisin superruokina markkinoidaan esimerkiksi moringaa, spirulinaa, chlorellaa, AFA-levää, kasviplanktonia, macaa, raakakaakaota, goji-marjoja, hampunsiemeniä, rouhittua pellavaa, kookostuotteita, aloe veraa, hunajaa, emomaitoa eli kuningatarhyytelöä, mehiläisten keräämää siitepölyä,[3] açai-marjoja, camu camu -marjoja, inkamarjoja, chia-siemeniä, lukumaa, viherjauheita, ruskoleviä, pähkinöitä ja nonia. Suomalaisina superruokina on markkinoitu muun muassa mustikkaa, puolukkaa, karpaloa, tyrniä, nokkosta, männyn siitepölyä ja pakurikääpää.