From Wikipedia, the free encyclopedia
Suomen koripallomaajoukkue (lempinimeltään Susijengi) edustaa Suomea miesten koripallon maajoukkuekilpailuissa. Joukkue toimii Suomen koripalloliiton alaisuudessa. Maajoukkue on selviytynyt Euroopan-mestaruuskilpailuihin yhteensä kuusitoista kertaa. Paras sijoitus on ollut vuoden 1967 kilpailuiden kuudes sija. Koripallomaajoukkue on Suomen ainoa karsintojen kautta olympialaisiin selviytynyt palloilujoukkue. Tämä tapahtui vuoden 1964 olympialaisissa. Myös vuonna 1952 maa pelasi olympialaisissa, mutta tällöin se pääsi mukaan kisaisäntänä. Vuonna 2014 maajoukkue eteni villi kortti -menettelyn kautta ensimmäistä kertaa maailmanmestaruuskilpailuihin.
| Suomi | |||||
|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||
| Lempinimi | Susijengi,[1] Sudet[2] | ||||
| Valmentaja |
 Lassi Tuovi |
||||
| Fiba-ranking | 20. [3] | ||||
| Liittyi Fibaan | 1939 | ||||
| fiba-alue | FIBA Europe | ||||
| Kansallinen liitto | Suomen koripalloliitto | ||||
|
|||||
| Olympialaiset | |||||
| Esiintymiset | 2 | ||||
| Mitalit | ei | ||||
| Maailmanmestaruuskilpailut | |||||
| Esiintymiset | 2 | ||||
| Mitalit | ei | ||||
| Euroopan-mestaruuskilpailut | |||||
| Esiintymiset | 16 | ||||
| Mitalit | ei | ||||
Maajoukkueen tunnusvärit ovat sininen ja valkoinen, ja vuodesta 2002 joukkueen tunnuksena on ollut susi. Maajoukkueen pääasiallinen kotiareena on Espoo Metro Areena. Henrik Dettmann toimi maajoukkueen päävalmentajana vuodesta 2004 vuoteen 2021, ja hänellä on myös eniten otteluita päävalmentajana. Tuukka Kotilla on eniten pelejä maajoukkueessa ja Kari Liimolla eniten pisteitä.
Suomen Koripalloliitto perustettiin helmikuussa 1939 Helsingin Osuuskaupan kerhohuoneistossa.[4] Pari kuukautta aikaisemmin Suomen Pesäpalloliitto oli päättänyt ottaa koripallon omaan ohjelmistoonsa.[5] Koripallotoimintaa pyörittivät maassa siis samanaikaisesti kaksi liittoa.[6] Kun selvyyttä asiaan ei ehditty saada ennen vuoden 1939 EM-kilpailuita, päätti Pesäpalloliitto lähettää oman joukkueensa EM-kilpailuihin.[7] Ensimmäisissä EM-kilpailuissaan Suomi hävisi kaikki seitsemän otteluaan. Suurimman tappion, 112–9, maa koki Liettuaa vastaan.[8] Kisojen jälkeen Pesäpalloliitto luopui koripallotoiminnasta ja vastuu toiminnasta siirtyi Koripalloliitolle.[9]
Sotien jälkeen koripallo kärsi Suomessa talousvaikeuksista.[10] Vuonna 1946 maa oli jo lähtemässä Geneven EM-kilpailuihin, mutta joutui lopulta vetäytymään taloudellisten syiden takia.[11] Kaksi vuotta tämän jälkeen Suomeen saapuivat mormonit, jotka levittivät koripalloa muualle maahan.[12] Maahan saapuneesta ryhmästä Robert Petersen jäi Suomeen.[13]
Vuonna 1950 järjestettiin koripallon maailmanmestaruuskilpailut, joihin osallistumisesta myös Suomi karsi Nizzassa. Suomi oli karsintojen kuudes eikä näin ollen päässyt kisoihin.[4] Helsingin olympialaisten koripalloturnaukseen Suomi pääsi automaattisesti mukaan kisaisäntänä.[14] Suomen joukkue hävisi kaikki kolme alkulohkopeliään Neuvostoliitolle, Bulgarialle ja Meksikolle.[15] Seuraavat arvokisat olivat vuoden 1953 EM-kilpailut, joihin Suomi osallistui. Suomen sijoittui alkulohkossaan neljänneksi ja voitti turnauksessa Libanonin.[16] Suomen lopullinen sijoitus oli kahdestoista.[17] Kaksi vuotta myöhemmin Suomi osallistui Unkarin EM-kilpailuihin, joissa joukkue hävisi kaikki kolme alkusarjaotteluaan.[18] Suomen lopullinen sijoitus oli kymmenes. Maa osallistui EM-kisoihin vielä kaksi kertaa vuosikymmenen aikana. Bulgarian kisoissa Suomi sijoittui yhdenneksitoista ja Turkin kisoissa maan sijoitus oli kolmastoista.[17]
1960-luvun alussa maajoukkuetta nuorennettiin ja uusia pelaajia ajettiin sisään joukkueeseen.[19] Tulosta ei kuitenkaan näkynyt vielä EM-kisoissa 1961 eikä 1963, joissa Suomi sijoittui neljänneksitoista.[17] Päävalmentajana toiminut Kalevi Tuominen luotti joukkueeseensa ja halusi lähettää sen olympiakarsintoihin Geneveen.[20] Olympiakomitea suostui maksamaan matkan sillä ehdolla, että Suomi selviytyisi olympialaisiin.[19] Karsinnoissa Suomi voitti lohkonsa ilman tappioita.[21] Ratkaisevassa ottelussa Suomi kohtasi Bulgarian, jonka joukkue voitti loppukirin ansiosta. Voitto varmisti myös Suomen pääsyn olympialaisiin.[22] Suomen koripallomaajoukkue onkin edelleen ainoa suomalainen palloilujoukkue, joka on selviytynyt karsintojen kautta olympialaisiin.[23] Olympialaiset Suomi aloitti voitolla Etelä-Koreasta. Toisessa ottelussa Suomen joukkue kohtasi Yhdysvallat ja johti ottelua alussa. Yhdysvallat kuitenkin voitti ottelun luvuin 51–77. Viimeisessä alkusarjan ottelussa Suomi hävisi Uruguaylle, mihin kaatuivat mahdollisuudet mitaleille.[24] Jatkolohkossa Suomi voitti Australian ja Perun, ja joukkue pääsi pelaamaan sijoista 9–12. Ensimmäinen sijoitusottelu päättyi tappioon Japania vastaan. Sijoista 11–12 käydyssä ottelussa Suomi voitti Meksikon 73–72 .[25]
Vuosikymmenen aikana Suomi sai järjestettäväkseen historiansa ensimmäiset EM-kilpailut. Kisat järjestettiin vuonna 1967 ja Suomi sai kisaisännyyden myötä osallistumisoikeuden kisoihin. Alkulohkossaan Suomi hävisi vain kaksi ottelua ja voitti muun muassa Tšekkoslovakian, jota pidettiin yleisesti yhtenä maanosan parhaimmista maista.[26] Kisojen kuumin ottelu käytiin Suomen ja Jugoslavian kesken. Ottelu jouduttiin muun muassa keskeyttämään ja ottelu jatkui vasta kun FIBA:n pääsihteeri uhkasi sulkea Suomen ulos kisoista.[27] Ottelu päättyi lopulta Suomen tappioon, ja joukkue menetti mahdollisuutensa voittaa EM-mitalin.[28] Sijoitusotteluissa Suomi saavutti voiton sekä tappion ja sijoittui kuudenneksi, mikä on edelleen maajoukkueen historian paras saavutus.[29]
Kotikisojen menestyksen jälkeen maajoukkue ei onnistunut pääsemään arvokilpailuihin. Kymmenen vuoden tauon jälkeen, vuonna 1977, maa selviytyi Belgiassa järjestettyihin kisoihin. EM-kilpailut eivät sujuneet kuitenkaan viime kisojen tapaan, ja alkulohkon jälkeen maa oli edelleen ilman voittoja.[30] Kisojen sijoituspeleissä Suomi voitti ensin Ranskan pisteellä, mutta hävisi tämän jälkeen Espanjalle.[31]
Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa Suomi voitti kultaa vuosina 1970, 1978, 1980 ja 1983. Tämän jälkeen maa ei voittanut miehissä PM-kultaa.[32]
Vähäisen menestyksen myötä Henrik Dettmann hankittiin maajoukkueen päävalmentajaksi vuonna 1991.[33] Ensimmäisessä karsintaturnauksessa Suomi saavutti loppuottelupaikan ja voitti ratkaisevassa ottelussa Englannin. Jatkokarsinnoissa Suomi voitti Venäjän, Ukrainan kahdesti sekä Bosnia ja Hertsegovinan kotona. Kun Venäjä voitti Bosnia ja Hertsegovinan, Suomen kisapaikka varmistui.[34] Itse kisoissa Suomi hävisi kaikki alkulohkon pelinsä. Tiukimman pelin maa hävisi kahdella pisteellä Turkille.[35] Pettymys kotimaassa olikin suuri Suomen jäätyä voitoitta, vaikka maan jatkoonpääsyä pidettiin epätodennäköisenä.[36] Dettmann lopetti maajoukkueen valmentamisen vuonna 1997, jolloin hän siirtyi Saksan maajoukkueen päävalmentajaksi.[37]
Vuonna 2003 FIBA teki uudistuksen, jolla Euroopan maajoukkueet jaettiin A- ja B-divisioonaan. Tämän myötä EM-karsinnat tulisivat toimimaan olympiakarsintoina.[38] Tämän seurauksena Suomi putosi B-divisioonaan vuosiksi 2005–2007.[29] Syyskuussa 2007 maajoukkue onnistui nousemaan takaisin A-divisioonaan voitettuaan ratkaisevassa nousuottelussa Romanian luvuin 111–61.[39] Nousun myötä Suomi pääsi EM-karsintoihin. Karsintojen alkulohkossa Suomi sijoittui neljänneksi ja pääsi lisäkarsintoihin.[40] Jatkokarsinnoissa Suomi joutui samaan lohkoon Ranskan ja Italian kanssa. Maa hävisi kaksi ensimmäistä ottelua, mutta voitti kaksi viimeistä ja sijoittui lohkon toiseksi ennen Italiaa.[41]
Karsinnoissa vuoden 2011 EM-kilpailuihin Suomi arvottiin samaan lohkoon Montenegron, Latvian, Italian ja Israelin kanssa.[42] Suomen joukkue kärsi loukkaantumisista ja voitti vain yhden ottelun.[43] Koska vuoden 2011 EM-kilpailut päätettiin laajentaa 24-joukkueiseksi, avautui Suomelle mahdollisuus päästä jatkokarsinnan kautta arvokilpailuihin.[44] Jatkokarsinnoissa Suomi voitti kaikki neljä peliään ja selviytyi EM-kilpailuihin.[45] EM-kilpailuissa Suomi sijoittui alkulohkonsa kolmanneksi ja eteni jatkolohkoihin.[46] Jatkolohkon viimeisessä pelissä Suomi sai vastaansa Slovenian, jonka voittamalla Suomi olisi edennyt puolivälieriin, mutta ottelu päättyi Slovenian 67–60-voittoon.[47]
Vuoden 2013 EM-kilpailuissa Suomi sijoittui alkulohkossaan toiseksi voitettuaan Turkin, Ruotsin, Venäjän ja Kreikan sekä hävittyään Italialle. Jatkosarjassa Suomi hävisi Kroatialle lukemin 88–63 ja Espanjalle 82–56. Viimeisessä ottelussaan Suomi voitti Slovenian 92–76, mutta ei päässyt pudotuspeleihin.[48][49] Voitto Venäjästä EM-kilpailujen alkulohkossa toi Suomen maajoukkueelle toisen sijan kilpailussa Suomen Urheilugaalan Vuoden sykähdyttävimmästä hetkestä. Yleisöäänestyksessä 24 prosenttia äänistä annettiin Susijengin saavutukselle, mikä oli kolme prosenttiyksikköä vähemmän kuin äänestyksen voittajalla.[50]
Pian EM-kisojen jälkeen Suomi päätti hakea villiä korttia vuoden 2014 MM-kilpailuihin. Helmikuussa 2014 FIBA myönsi Suomelle paikan MM-kilpailuihin, joissa maa ei ollut koskaan aiemmin pelannut.[51] Espanjan MM-kilpailuissa 2014 Suomi hävisi avausottelussaan Yhdysvalloille pistein 55–114. Toisessa ottelussa Suomi voitti Ukrainan 81–76. Tämän jälkeen Suomi hävisi Dominikaaniselle tasavallalle pistein 68–74, Turkille jatkoajalla 73–77 ja Uudelle-Seelannille 65–67. Suomi jäi alkulohkossaan viimeiseksi[52] ja sijoittui 24 maan vertailussa 22:nneksi[53].
Vuoden 2015 EM-kilpailuissa Suomi voitti alkulohkossa Venäjän sekä Bosnia ja Hertsegovinan, mutta hävisi Ranskalle, Israelille ja Puolalle sijoittuen lohkossa neljänneksi. Neljännesvälierässä Suomi hävisi Serbialle pistein 81–94.[52] Suomen lopullinen sijoitus oli kuudestoista[54].
Vuoden 2017 EM-kilpailuihin Suomi osallistui isäntämaana Romanian, Israelin ja Turkin ohella.[55] Helsingissä pelatussa alkulohkossa Suomi kukisti Ranskan jatkoajalla pistein 86–84, Puolan niin ikään jatkoajalla 90–87, Kreikan 89–77 ja Islannin 83–79. Ainoan tappionsa se koki turnauksen lopulliselle voittajalle Slovenialle pistein 78–81. Istanbulissa pelatussa neljännesvälierässä Suomi hävisi Italialle 57–70[52], ja sijoittui EM-kilpailuissa lopulta 11:nneksi[56].
Suomen maajoukkueen pääasiallisena kotiareenana on toiminut vuodesta 2018 lähtien Espoo Metro Areena. Areenan katsojakapasiteetti on alle 7000 katsojaa. Espoon lisäksi maajoukkue on pelannut otteluita Helsingin jäähallissa, Nokia Arenalla ja Helsinki-hallissa. 1990-luvulla maajoukkue käytti Helsingin urheilutaloa pelipaikkanaan ja 2000-luvun alussa LänsiAuto Areenaa. Suomen maajoukkueen katsojaennätys ja samalla koko suomalaisen koripallon on vähän yli 13 000 katsojaa. Tämä saavutettiin harjoitusottelussa, Nokia Arenalla Liettuaa vastaan .
Maajoukkueen tunnusvärit ovat sininen ja valkoinen. Joukkueen pelipaidoissa on siniset raidat kyljissä. Maajoukkueen pelipaidoissa on FIBA:n sekä Adidaksen logot. Vuodesta 2016 lähtien pelipaidoissa on ollut pääsponsori PostNordin logo.[57]
Vuodesta 2002 lähtien kaikkien Suomen maajoukkueiden tunnuksena on toiminut susi. Tällä halutaan korostaa toiminnan suomalaisuutta, urheilullisuutta, sisukkuutta sekä iloisuutta.[58]
Susijengin sisääntulobiisinä soitetaan Daruden Sandstorm ja alkuverryttelylauluna soi Susijengi 2.0 biisi.
Vuonna 2022 miesten maajoukkueeseen kuului 28 vuosina 1984–2004 syntynyttä pelaajaa.[59]
Suomen miesten haastajamaajoukkueen tehtävä on toimia varsinaiseen maajoukkueeseen pelaajia valmentavana joukkueena. Haastajajoukkueen otteluohjelmaan kuuluvat joka toinen vuosi järjestettävät universiadit ja maaottelut muiden maiden haastajamaajoukkueita vastaan.
Vuonna 2022 haastajamaajoukkueeseen kuului 15 vuosina 1997–2004 syntynyttä pelaajaa.[60]
Maajoukkueen ensimmäinen valmentaja oli virolainen Alois Suurna, joka toimi Suomen pelaajavalmentajana vuoden 1939 EM-kilpailuissa. Vasta vuonna 1950 maajoukkueeseen tuli varsinainen päävalmentaja, kun Keijo Viianen hankittiin joukkueen päävalmentajaksi. Eniten maajoukkueotteluja valmentajista on maajoukkuetta vuodesta 2004[61] lähtien valmentaneella Henrik Dettmannilla, joka elokuuhun 2016 mennessä on valmentanut maajoukkuetta 250 ottelussa[62][63].
| Valmentaja | Vuodet | Ottelut | Voitot | Tappiot | Voittoprosentti |
|---|---|---|---|---|---|
 Alois Suurna |
1939 | 7 | 0 | 7 | 0,0 % |
| Keijo Viianen |
1950 | 6 | 2 | 4 | 33,3 % |
| Eino Ojanen |
1951–1952 1953–1955 |
34 | 20 | 14 | 58,8 % |
| Matti Simola |
1952 | 4 | 1 | 3 | 25,0 % |
| Kalevi Tuominen |
1955–1969 | 196 | 107 | 89 | 54,6 % |
/ Robert Petersen |
1969–1972 1973–1982 |
234 | 97 | 136 | 41,6 % |
| Kauko Jämsén |
1972–1973 | 17 | 6 | 11 | 35,2 % |
| Kari Liimo |
1982–1984 | 47 | 17 | 30 | 36,2 % |
| Eero Saarinen |
1984–1991 | 92 | 41 | 51 | 44,6 % |
| Aaron McCarthy |
1997–2001 | 31 | 17 | 14 | 54,8 % |
| Ari Tammivaara |
2001–2003 | 30 | 14 | 16 | 46,7 % |
| Tomi Kaminen |
2005 | 3 | 2 | 1 | 66,7 % |
| Pekka Salminen |
2008 | 1 | 1 | 0 | 100 % |
| Henrik Dettmann |
1992–1997 2004–2022 |
195 | 100 | 95 | 51,3 % |
Lassi Tuovi 2022
Suomen miesten maajoukkueessa eniten pisteitä on tehnyt Kari Liimo.[66] Maajoukkueen ottelukohtainen piste-ennätys on 43 pistettä, jonka teki Lauri Markkanen syyskuussa 2022. Aikaisempi piste-ennätys oli 42 pistettä, johon olivat yltäneet Timo Lampén, Kari-Pekka Klinga, Hanno Möttölä ja Lauri Markkanen.[67]
Eniten pisteitä
|
Eniten otteluita
|
Vuoteen 1961 asti EM-kilpailuihin pystyi ilmoittautumaan jokainen maa. Tämä johti siihen, että EM-turnauksen osallistujamäärä kasvoi liian suureksi. Lopulta lopputurnaukseen osallistuvien maiden määrä rajattiin kuuteentoista. Ensimmäistä kertaa rajoitusta käytettiin vuoden 1963 EM-kilpailuissa.[71]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
