![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/43/Golden_helmet_of_Meskalamdug_in_the_British_Museum.jpg/640px-Golden_helmet_of_Meskalamdug_in_the_British_Museum.jpg&w=640&q=50)
Sumerin varhaisdynastinen kausi
From Wikipedia, the free encyclopedia
Sumerin varhaisdynastinen kausi oli vanhalla ajalla noin 2900–2350 eaa. Silloin Kaksoisvirtainmaassa Etelä-Irakissa sijainnut Sumerin maa oli yleensä jakautuneena moneen kaupunkivaltioon, jotka kamppailivat keskenään ylivallasta alueella. Välillä Sumeri saattoi yhdistyä lyhytikäiseksi suurvallaksi voimakkaan valloittajakuninkaan johdolla.
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: pitkiä pätkiä ilman lähteitä |
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/43/Golden_helmet_of_Meskalamdug_in_the_British_Museum.jpg/640px-Golden_helmet_of_Meskalamdug_in_the_British_Museum.jpg)
Kauden alkua edelsi suuri tulva. Tulvan jälkeen nousi pohjoisen Kiš suureksi mahdiksi. Urukin tarunomainen kuningas Gilgameš rakennutti kaupungin valkeat muurit. Urin kuninkaanhaudoista on löydetty kullasta ja lapislatsulista tehtyjä pienoisveistoksia.
Kauden loppupuolella Lagašin kuningas Eannatum perusti lyhytikäisen suurvallan. Sitä mahtavampi oli Umman Lugalzaggesin imperiumi, joka kukistui Akkadin Sargonin sotaretkiin.
Sumerin varhaisdynastista kautta ei tunneta hyvin, koska säilyneet lähteet ovat niukkoja. Varhaisdynastisella kaudella papiston asema heikkeni, ja palatsin eli kuninkaan valta kasvoi. Temppelin rinnalle suurmaanomistajina nousivat yksityiset maanomistajat ja palatsi.[1] Samalla kuningasluetteloissa nähdään ensimmäistä kertaa seemiläisiä nimiä. Liittyvätkö nämä kaksi asiaa toisiinsa, on vaikea sanoa. Palatsin mahtia on saattanut vahvistaa sankarikuninkaan asema sotapäällikkönä. On kuvaavaa, että vain varhaisina aikoina käytettiin kuninkaasta nimeä en, pappisruhtinas. Nimi en siirtyi myöhemmin ylipapille. Kaupungit kamppailivat toisiaan vastaan. Syntyi lyhytikäisiä, 20–50 vuotta kestäneitä suurvaltoja, joiden kuninkaat esiintyivät Kišin kuninkaina, vaikka olivat toisista kaupungeista. Sodittiin, ryöstettiin, hävitettiin, surmattiin ja orjuutettiin vihollisia. Välillä rakennettiin kanavia ja temppeleitä. Maa oli jakautunut 20–30 kaupunkivaltioon, muun muassa Uruk, Ur, Adab, Kiš ja Akšak (Opis). Uskonnollisena keskuksena oli Enlilin kaupunki Nippur. Monesti joidenkin tiettyjen naapurikaupunkien välillä esiintyi sotia vuosisadasta toiseen. Tähän kauteen liittyy sankareita, kuten Gilgameš.
Sumerilainen nuolenpääkirjoitus syntyi vuosisatojen kuluessa varhaisdynastisella kaudella. Vuodesta 2900 eaa. alkaen asteittain alettiin merkitä äänteitä kuvilla, jotka kadottivat alkuperäisen merkityksensä. Samoihin aikoihin kuvamerkit olivat jo alkaneet yksinkertaistua, ja niitä tehtiin painelemalla saveen. Nuolenpäitä alettiin kirjoittaa noin 2700–2500 eaa. ja tavuja noin 2600 eaa. Näin kuva- ja tavukirjoitus yksinkertaistui ihmispuhetta kuvaavaksi kirjoitukseksi, jolla voitiin esittää ihmisen ajatuksia kirjallisesti.
Kauden alusta alkaen alettiin käyttää toiselta puolelta kuperia niin sanottuja planokonveksitiiliä, joita oli nopea valmistaa.[1] Edellisellä Džemdet Nasr -kaudellahan oli käytetty suuria savikimpaleita, isoja tiiliä ja kapeita liuskatiiliä.
Planokonveksitiiliperinne saattaa olla vanha ja saapunut muualta. Temppelit eivät olleet enää laajoja ja avoimia, vaan pieniä ja suljettuja niin sanottuja tulisijatemppeleitä. [2] Niiden keskiakseli muodosti kulman, sivuhuoneita oli vähän. Toisella pitkällä sivulla oli muurin ympäröimä piha, suorakulmainen kulttihuone, jossa toisella sivulla koroke, monesti komerossa. Kulttihuoneeseen pääsi vain yhdestä ovesta, joka oli mahdollisimman kaukana jumalan kuvasta ja tunnuksesta. Toisen tyyppiset temppelit olivat linnoitusta muistuttavia ja soikean kaksoismuurin ympäröimiä, esimerkiksi Tutubissa Dijalan alueella nykyisessä Khafadžissa.
Varhaisdynastisella ajalla Uruk kasvoi hyvin suureksi, varovaisten arvioiden mukaan 40 000, mutta hyvinkin 50 000–80 000 asukkaan metropoliksi. Kun Urukin lähellä oli 3300–2900 eaa. ollut 130 pienempää keskusta, niiden määrä puolittui 2900 jälkeen 66:een[3].
Kaupunkien ympärille alkoi ilmestyä tällä kaudella muureja. Urukin kaupunginmuuri oli 9 kilometrin pituinen, ja siinä oli 900 puoliympyrän muotoista tornia. Kuninkaan palatsit ilmestyivät Eriduun ja Kišiin melkein samaan aikaan, saman pohjakaavan mukaan tehtynä. Palatseissa oli halleja, saleja ja pihoja, ja ne näyttivät helposti puolustettavilta, kuten Kišin A-palatsi.
Taide muuttui luontoa ja elämää kuvaavasta tyylitellymmäksi, abstraktimmaksi ja jäykemmäksi. Etenkin Dijalan alueen jäykät kuvahahmot viittaavat uuden kansan, luultavimmin seemiläisten leviämiseen alueelle. Kiš oli ajoittain seemiläisten keskus.[4]
Rukoilijapatsaita aseteltiin temppelien seinille. Kuninkaan uusi nimitys lugal otettiin käyttöön Kišissä. Aikaisemmin suurin mahti oli ollut pappisruhtinas.
Enmebaragesi ja Mesilim olivat ensimmäiset savitauluissa mainitut kuninkaat. Maalliset ruhtinaat alkoivat vaatia valtaa pappisruhtinaiden vallan ylitse ja muuttivat asumaan temppelien ulkopuolella sijaitseviin palatseihin. [5]