Stavros Fasoúlas (kreik. Σταυρός Φασουλάς, s. 1968 Helsinki[2]) on suomalainen videopelisuunnittelija, joka tuli tunnetuksi 1980-luvulla Commodore 64:n pelien Sanxion, Delta ja Quedex suunnittelijana ja toteuttajana. Brittiläisen Thalamus-yhtiön julkaisemat pelit menestyivät kansainvälisesti, ja Fasoulas sai paljon myönteistä huomiota suomalaisissa kotimikrolehdissä.[3] Suomen videopeliala henkilöityi 1980-luvulla häneen ja Jukka Tapanimäkeen.[4]
| Stavros Fasoulas | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] Helsinki [1] |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | pelisuunnittelija |
| Pelisuunnittelija | |
| Aktiivisena | 1984–1994 |
| Tunnetuimmat työt |
Sanxion (1986) Quedex (1987) |
| Pelitalot | Terramarque |
Vuonna 1993 Fasoulas perusti yhdessä Ilari Kuittisen kanssa Terramarque-nimisen pelitalon, joka oli Bloodhousen ohella ensimmäinen suomalainen videopelejä kehittävä yritys. Vuoden 1994 jälkeen Fasoulas jätti pelialan,[5] eikä hänen myöhemmistä vaiheistaan ole varmaa tietoa.[4]
Stavros Fasoulasin tie tietokoneiden pariin alkoi vuonna 1982, kun hän opetteli BASIC-ohjelmointikielen alkeet koulussa. Konekielen hän opetteli ystävänsä Commodore VIC-20:llä, mutta varsinaiseksi työkalukseen hän hankki vuonna 1984 Commodore 64:n.[6] Fasoulas julkaisi ensimmäisen pelinsä, Kreikan mytologiasta ammentavan The Odysseyn ilmaisjakeluun vuonna 1984. Aiemmin samana vuonna hän oli jo ehtinyt koodata Pac-Man-kloonin VIC-20:lle, jonka ohjelmalistaus julkaistiin Mikrobitti 1/1984 -lehdessä. Fasoulasin ensimmäinen kaupallinen peli oli vuoden 1985 tasohyppely Joe the Whizz Kid. Suomesta ei kuitenkaan saanut kansainvälistä menestystä, ja Fasoulas lähti monen muun tapaan Britanniaan, joka oli noussut 1980-luvulla Euroopan videopeliteollisuuden kärkimaaksi[7]
Fasoulas hankkiutui itse vuonna 1986 brittiläiselle Thalamukselle töihin peliohjelmoijaksi Lontoon PCW-messuilla. Jo saman vuoden marraskuussa häneltä julkaistiin Sanxion, joka oli samalla ensimmäinen kansainvälisille markkinoille suunnattu suomalaispeli.[4] Peli sai hyvän vastaanoton, sillä se nousi Britannian myyntitilastojen kärkeen. Maan laajalevikkisimmän pelilehden Zzap!64:n lukijat äänestivät sen yhdeksi vuoden parhaimmista toimintapeleistä. Suomalainen alan lehdistö innostui menestyksestä, ja muun muassa Niko Nirvi kutsui Fasoulasia ”tietokonepelien Paavo Nurmeksi”. Sanxionin suosioon saattoi vaikuttaa myös pelissä käytetty musiikki, jonka oli säveltänyt aikansa tunnetuin videopelimuusikko Rob Hubbard.[3]
Fasoulas kehitti vielä kaksi muuta peliä Commodore 64:lle, R-Typeä muistuttavan avaruusräiskintä Deltan ja sokkelopeli Quedexin. Delta oli oman aikansa mittapuulla graafisesti komea räiskintäpeli. Quedex oli puolestaan idealtaan omaperäisempi peli, jossa pelaaja ohjasi palloa sokkeloissa.[4] Pelit vakiinnuttivat Fasoulasin aseman kansainvälisesti tunnetuimpana suomalaiskehittäjänä. Laajemmin tarkasteltuna kirjoittelu Fasoulaksesta ei ollut ainutlaatuista, sillä ulkomailla julkaistiin samaan aikaan paljon lehtijuttuja menestyvistä nuorista pelikehittäjistä.[3]
Quedexin jälkeen Fasoulas lopetti Commodore 64:lle kehittämisen, sillä seuraava tietokonesukupolvi oli tulossa, ja lähti suorittamaan asevelvollisuutta. Tehokkaampien koneiden myötä yksinäisten koodarien aikakausi oli ohi, ja tiimityön tulemisen myötä Fasoulas poistui vähitellen taka-alalle.[4] 1990-luvulla Fasoulas teki Amigalle hieman Bubble Bobblea muistuttavan pelin nimeltä Galactic, jolle ei kuitenkaan löytynyt julkaisijaa. Lopulta brittiläinen The One -pelilehti julkaisi sen joulunumeron 1993 kansilevykkeellä.[5]
Vuonna 1993 Fasoulas perusti yhdessä Ilari Kuittisen kanssa Terramarque-nimisen pelitalon Fasoulasin aloitteesta.[8] Terramarque julkaisi ainoaksi jääneen pelinsä, Elfmanian, vuonna 1994. Peli ei myynyt odotusten mukaisesti, ja sille suunniteltu lisälevyke peruutettiin. Pelit-lehti ei edes arvostellut sitä, koska pelitalo ei lähettänyt arvostelukappaletta. Terramarque alkoi seuraavaksi työstää Fasoulasin ideoimaa peliä P.I.D. (Private Investigator Dollarally), joka olisi muistuttanut Grand Theft Autoa. Amigan kehittäjän Commodoren mentyä konkurssiin vuonna 1994 projekti keskeytyi, ja Fasoulas päätti lopettaa pelien ohjelmoinnin. Myöhemmin vuonna 1995 Terramarque ja Bloodhouse yhdistyivät, ja muodostivat Housemarque-nimisen pelitalon.[5]
Fasoulasin myöhemmistä vaiheista ei ole tarkkaa tietoa. Alankomaalainen, 1980-luvulla itsekin pelinkehittäjänä toiminut Jacco Van 't Riet kertoi vuonna 2014 olleensa yhteydessä Fasoulasiin, joka hänen mukaansa asuu San Franciscossa vailla tietokonetta ja internet-yhteyttä.[9][4]
Sanxion oli tärkeä avaus suomalaiselle pelialalle, sillä Jukka Tapanimäen ohella se innosti muitakin harrastelijakoodaajia pelien kehittämiseen.[10] 1980-luvulla kansainväliset pelimarkkinat olivat haastavat. Yksittäiset menestyjät oli helppo esitellä nuorten suomalaisten koodarien esikuvina, vaikka tarinat kertoivat samalla myös merkittävistä takaiskuista. Toisaalta pienetkin menestykset pelialalla noteerattiin alan lehdissä. Fasoulas ja Tapanimäki ovat olleet vielä 2000-luvullakin rakentamassa ”lähes myyttistä kuvaa kotimaisten tietokoneharrastajien taidoista ja kyvyistä”.[11]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
