Sisterssiläiset
Roomalaiskatoliset benediktiiniläisen uudistuksen sääntökunnat Citaux'n luostarin perinteen mukaisesti. / From Wikipedia, the free encyclopedia
Sisterssiläinen sääntökunta (Ordo cisterciensis) eli sisterssiläiset on katolinen sääntökunta, jossa on luostareita sekä nunnille että munkeille. Se perustettiin vuonna 1098 Cîteaux´n apottiluostarin aloitettua toimintansa. Sääntökunnan perustaja oli Robert de Molesme eli kanonisoinnin jälkeen Robert Pyhä[1] (k. 1110). Hän halusi noudattaa tiukasti pyhän Benedictuksen luostarisääntöä. Perustaja itse oli benediktiinimunkki, mutta näki benediktiinien ajautuneen liian kauas esikuvansa pyhän Benedictuksen ohjeista ja halusi perustaa luostariyhteisöjä, joissa elettäisiin täysin omavaraisina ja keskityttäisiin rukoukselle, opiskelulle ja työlle. Ensin he pitivät itseään reformoituina benediktiineinä, mutta vaihtoivat pian habituksensa valkoiseksi osoittaakseen elävänsä toisin kuin mustaa käyttävät benediktiinit ja ottivat nimekseen ensimmäisen luostarin mukaisen nimen. Nimi sisterssiläinen (ranskaksi cistercien) tulee Cisterciumista, joka on Cîteaux´n kylän latinankielinen nimi.
Sisterssiläinen sääntökunta | |
---|---|
Ordo Cisterciensis | |
Sisterssiläisen sääntökunnan vaakuna |
|
Perustettu | 1098 |
Perustaja | Robert de Molesme |
Tyyppi | Katolinen sääntökunta |
Päämaja |
Piazza del Tempio di Diana, 14, Rooma, Italia |
Apottikenraali | Dom Mauro-Giuseppe Lepori |
Kattojärjestö | Katolinen kirkko |
Aiheesta muualla | |
www.ocist.org | |
Infobox OKNimi-testi OK |
Kaikkein tunnetuin sisterssiläinen oli pyhä Bernhard Clairvauxlainen (1090, Fontaine-lès Dijon – 20. elokuuta 1153, Clairvaux), jonka ansiota on sääntökunnan voimakas kehitys 1100-luvun alkupuolella. Järjestön luostarit eroavat muista vastaavista arkkitehtuurinsa ja ornamentiikkansa yksinkertaisuuden ja koruttomuuden vuoksi. Asuina jäsenillä on valkoinen kaapu, jossa on musta skapulaari ja huppu. Siksi jäseniä kutsutaan joskus "valkoisiksi benediktiineiksi" tai "bernhardilaisiksi" pyhän Bernhardin mukaan.
Myös naisille oli sääntökunnan mukaisesti toimivia luostareita, joista tunnetuin lienee ranskalaisen Port-Royalen luostari.