Sijaissynnytys
From Wikipedia, the free encyclopedia
Sijaissynnytys tarkoittaa järjestelyä, jossa nainen saatetaan raskaaksi ja hän synnyttää lapsen siten, että järjestelyn tarkoituksena on luovuttaa lapsi synnytyksen jälkeen toisen henkilön tai pariskunnan (aiottujen vanhempien) kasvatettavaksi.[1] Sijaissynnytyksestä käytetään myös termiä kohdunvuokraus.[2]
Järjestelyyn saatetaan ryhtyä esimerkiksi silloin, jos äidiksi haluavalla naisella ei ole kohtua tai synnyttäminen on terveydellisistä syistä riskialtista. Myös miesparit saattavat hankkia lapsen sijaissynnyttäjäjärjestelyillä.[1]
Sijaissynnytysjärjestelyssä on mahdollista käyttää sijaissynnyttäjän omia munasoluja (perinteinen sijaissynnytys) tai vaihtoehtoisesti aiotun äidin tai kolmannen naisen luovuttamia munasoluja (keinohedelmöitykseen perustuva sijaissynnytys). Usein hedelmöityksessä käytetään aiotun isän siittiöitä, mutta myös luovutettuja sukusoluja voidaan käyttää. Jos järjestelyssä käytetään jonkun muun kuin sijaissynnyttäjän omia munasoluja, ne hedelmöitetään koeputkessa hedelmöityshoitoklinikalla. Perinteisessä sijaissynnytyksessä tämä ei ole välttämätöntä. Syntyvä lapsi voi olla molempien aiottujen vanhempien yhteinen lapsi myös geneettisesti, sukua vain toiselle vanhemmista tai geneettisesti täysin vieras aiotuille vanhemmille.[1]
Ei-kaupallisessa sijaissynnytyksessä sijaissynnyttäjä suostuu järjestelyyn sympatiasta lapsetonta pariskuntaa kohtaan eikä ota vastaan palkkiota. Tällöin sijaissynnyttäjä on tyypillisesti aiottujen vanhempien lähipiiriin kuuluva henkilö – esimerkiksi sisar, äiti tai läheinen naisystävä. Kaupallisiin järjestelyihin, joissa sijaissynnyttäjä on usein aiotuille vanhemmille vieras, liittyy palkkio sijaissynnyttäjänä toimimisesta. Kaupallisten ja ei-kaupallisten sijaissynnytysten välistä rajaa hämärtävät maksut, joilla korvataan järjestelyistä aiheutuvia kustannuksia (esimerkiksi lääkärinpalkkiot, äitiysvaatteet, mahdolliset lisäravinteet tai raskauden aikaiset ansionmenetykset) tai raskauteen ja synnytykseen liittyvä kipu ja haitta.[1]
Eräissä maissa sijaissynnytys on laillista, toisissa kiellettyä kuten vuodesta 2007 Suomessa[3] ja kolmansissa maissa se on kiellettyä esimerkiksi muilta kuin heteropareilta tai esimerkiksi kustannusten korvaamista suuremmat palkkiot ovat kiellettyjä. Eräissä maissa tulevat vanhemmat tekevät sijaissynnyttäjän kanssa etukäteen sopimuksen adoptiosta tai lapsi on jo syntyessään laillisesti heidän.